Äitienpäivä

Minulla on ollut tänään jo 13. äitienpäivä. Tulin äidiksi 17.12.2007, kun sain tyttäreni syliin muutama kuukausi ennen kuin täytin 20 vuotta. Nyt jälkeenpäin kun ajattelee, tuntuu että sitä on ollut niin nuori silloin. Ja onhan sitä ollutkin. Mutta silti ihan valmis äidiksi. Näihin vuosiin on mahtunut vielä neljän ihanan pojan syntymät.

Joka vuosi tämä päivä herättää monenlaisia tunteita. Suurta kiitollisuutta ja rakkautta omista lapsista, sekä omasta äidistä <3 Toki päivittäin tuntee niitä samoja tunteita, mutta erityisesti tänä päivänä miettii enemmän omaa äitiyttä, ja saa liikuttua useamman kerran päivän aikana. Miettii myös sitä, että onko riittävän hyvä äiti omille lapsille? Muistanko tarpeeksi olla lähellä ja halata? Täydellisyyteen ei varmasti pääse ja virheitä tulee tekemään. Äitiyteen mahtuu niin paljon erilaisia tunteita, ettei sitä koskaan kukaan olisi ennen lapsia pystynyt kertomaan. Pelkästään rakkauden määrä omaa lasta kohtaan on jo niin valtava.

Alla oleva kuva on mun lempparikuva, ja olen miettinyt, että maalauttaisin taulun tästä muistoksi meidän Utsjoen reissusta <3

Meidän päivä alkoi perinteisesti sillä, että itse jäin nukkumaan aamulla kun mies lasten kanssa nousi aamupalan laittoon. En kyllä varmaan kauheasti nukkunut enää sen jälkeen, kun he sängystä lähtivät, mutta sain rauhassa makoilla ja odotella 🙂

Kun aamupala oli pöydässä, niin he tulivat herättämään ja onnittelemaan lahjojen ja korttien kanssa. Aina yhtä ihana saada lasten tekemiä kortteja, ja suklaita joita he itse ovat käyneet ostamassa! Mieheltä sain uuden Garminin älykellon, siihen pitää vielä vähän perehtyä, koska ominaisuuksia oli niin paljon. Oli mukava päästä valmiille aamupalalle. Tyttö oli myös leiponut täytekakun ja sekin oli tosi hyvää.

Me lähdettiin aamupalan jälkeen käymään tunturissa, koska yöllä oli ollut pakkasta niin kelkalla pääsi vielä hyvin liikkumaan. Alkaa olemaan kyllä viimeisiä hetkiä kelkkailla. Sää oli myös ihan mahtava, aurinko paistoi heti aamusta. Juotiin kahvit tunturissa ja pojat leikkivät. Joka ikinen kerta tuolla tunturissa täytyy vaan pysähtyä ja ihastella maisemia. Ja nyt alkaa väkisin pyörimään mielessä myös se, että kesällä täältä lähdemme pois. Ikävä tulee <3 Iltapäivällä mies ja pojat valmistivat vielä hyvän ruoan, pottumuusia ja poronkäristystä. Kylläpä maistui hyvälle! Muuten kait me ollaan aika lailla levähdelty tämä päivä ja vietetty aikaa oman perheen kesken.

Mukavaa äitienpäivän iltaa jokaiseen kotiin! Meillä on kodassa, sekä saunauunissa tulet, joten touhua riittää vielä tälle illalle 🙂

Lapsuus se on, korvaamaton.
Paljon mä sain, siks kiitän sua vain.
Äidille vaan, laulaa nyt saan, äideistä parhaimman sain.
Lohdun hän loi,
suojan hän soi.
Hellyyttä koin,
siks kiittää vain voin.
Rakkaudestaan voimaa mä saan,
äideistä parhaimman sain.

Hän ymmärtää ja lohduttaa,
laulun tään hän nyt saa.
Kallein hän on, niin korvaamaton,
parhain hän on äiti mun.
Luotas jos tie, kerran mun vie,
suureks kun vartun, unhoon jää et.
Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää
Äideistä parhain sä oot.

Gluteenittomat sämpylät


Noin 15 sämpylää
  • 5 dl lämmintä vettä
  • 1 rkl psylliumia
  • 25 g hiivaa / 1 1/2 ps kuivahiivaa
  • 1-2 tl suolaa
  • 1 dl öljyä
  • 3 dl Gluteenittomia kauraleseitä
  • 5 dl gluteenitonta jauhoseosta

Sekoita lämpimään veteen psyllium ja anna turvota noin 10 minuuttia. Lisää murennettu hiiva tai kuivahiiva. Lisää suola, jauhot, kauraleseet ja öljy, ja sekoita tasaiseksi.

Laita jauhoja runsaasti pöydälle ja nosta taikina jauhojen päälle. Tee taikinasta yksi pitkä pötkö ja leikkaa sopivan kokoisia paloja. Nosta pellille, ripottele päälle vielä kauraleseitä ja anna kohota 15 min. Voi toki koittaa leipoa pyöreiksi sämpylöiksi, mutta taikina on sen verran löysää, että itse en edes yrittänyt.

Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Anna jäähtyä ja pakasta. Sämpylät on parhaita, kun ottaa kerralla sulamaan aina sen verran mitä syö.

Näistä tuli kyllä hyviä, luulempa että tulee aika usein leivottua näitä. Mulla on tällä hetkellä gluteeniton ruokavaliokokeilu, joten täällä blogissakin tulee enemmän näkymään gluteenittomia leipomuksia 🙂

Retki Kalkujoen kodalle

Lauantaina oli niin hieno ilma, että lähdimme aamusta käymään retkellä Kalkujoen kodalla. Mietimme ensin, että viedään autolla kelkka kylälle ja siitä lähdetään kelkalla, mutta tulimme hetken mietinnän jälkeen siihen tulokseen, että menemme ennemmin kävellen. Eleonoora, meidän esikoinen ei halunnut lähteä mukaan, sanoi että voi tehdä sillä aikaa ruoan meille 🙂

Ajoimme koululle auton ja lähdimme siitä kävelemään. Ei otettu edes kantorinkkaa Eemilille, meidän kuopukselle, vaan rattikelkka vain. Matka koulun takaa reittiä (Annankurun polku) pitkin on noin 800m, mutta melko jyrkkää nousua. Eemil, joka on vajaa 2- vuotias, meinasi heti alkuun alkaa änkyröimään, eikä meinannut meidän antaa kantaa häntä, eikä suostunut menemään rattikelkkaan. Suostui kuitenkin sitten menemään isin syliin, mutta välillä piti päästä myös kävelemään.

Meillä kaikilla oli vaatetta aivan liikaa, aurinko lämmitti niin hyvin eikä tuullut juuri ollenkaan. Pari kertaa pysähdyttiin vähäksi aikaa levähtämään ja juomaan vettä. Loppumatkasta oli hieman tasaisempaa ja Eemilkin suostui tulemaan rattikelkkaan istumaan. Olisi siis ollut järkevää ottaa kantorinkka mukaan, pienille hieman liian jyrkkää nousua ainakin näin talvella, kun on paljon lunta. Luulenpa, että kesällä mennään melko näppärästi tuonne makkaraa paistelee 🙂

Perille kun päästiin, niin pojat lähtivät touhuamaan omia juttuja ja mies meni laittaa kotaan tulet. Kodan lähellä on halkovaja, missä on säkeissä halkoja. Vessa löytyy myös. Paisteltiin makkaraa ja syötiin munkkeja. Paistettiin myös vaahtokarkkeja lopuksi. Isommat pojat eivät vaan oikein malttaneet edes käydä syömässä, koska heillä oli niin hauskaa tunturissa. Olivat nähneet ketun ja lähteneet sitä seuraamaan 🙂

Kodassa alkoi lopussa olemaan jo niin kuuma, että oli pakko lähteä pihalle. Pojat sanoikin, että tännehän voisi tulla vaikka yöksi. Ehkä tulemmekin, viimeistään kesällä 🙂

Keli oli kyllä niin ihana, että olisi tehnyt mieli jäädä vaan ottamaan tunturiin aurinkoa. Täytyi kuitenkin lähteä, koska Eemil alkoi olemaan jo väsynyt ulkona olemisesta. Matka takaisin autolle menikin näppärästi, mies laski Eemilin kans rattikelkalla ja me muut käveltiin. Oli kyllä niin jyrkkää välillä, että oli pakko laskea pyllymäkeä muutama pätkä.

Kotiin tullessa meitä odotti juuri valmistunut lasagne. Tytär oli käynyt pyörällä kaupasta ostaa aineet ja tehnyt ruoan. En voi välillä kuin ihmetellä, kuinka iso tyttö meillä jo on 🙂 Lämmitimme myös päiväsaunan ja saunoimme miehen kanssa ihan rauhassa. Loppuilta menikin melkein levähdellessä ja vähän kotihommia tehdessä.

Ihanaa kevättä jokaiselle <3

Mustikkaherkku iltakahville

Mietin, että mitähän sitä keksis iltakahville, ja ajattelin sitten tekasta nopean mustikkapiirakan ihan omasta päästä 🙂 Tämän valmistukseen ei kyllä mennyt kymmentä minuuttia kauempaa. Sekoitin kaikki aineet lusikalla, ei tarvitse sähkövatkainta tähän.

  • Voita 100g
  • 1dl sokeria
  • 1dl fariinisokeria
  • 2dl kaurahiutaleita
  • 2dl vehnäjauhoja
  • 2tl leivinjauhetta
  • 2 kananmunaa
  • loraus kermaa (laitoin flora vispiä)
  • 200g mustikoita

Sulata voita sen verran että hieman pehmenee, ja sekoita siihen kaikki kuivat aineet. Ota eri kulhoon noin 1/3 taikinasta (muruseos), tämä tulee piirakan päälle sitten. Lisää munat ja kerma. Levitä taikina vuokaan, itse laitoin irtopohjavuokaan, ja laita mustikat päälle sekä muruseos. Paista uunissa keskitasolla 200 asteessa noin 25 min.

Tarjoile kermavaahdon tai vaniljakastikeen/jäätelön kanssa.

Mukavaa sunnuntai-iltaa <3

Vappu

Meidän vappu on sujunut oikeinkin rauhallisissa merkeissä, kuinkas muutenkaan. Meille ei vappu ole koskaan ollut mikään iso juttu, mutta ainahan se pitää perinteiset munkit ja simat ainakin tehdä, sekä jotain herkkuja ostaa muutenkin. Nyt kun olemme täällä pohjoisessa, ei ole ehkä tuntunut edes vapulta, kun lunta on vielä kauheasti ja pääsee kelkkailemaan yms. Yleensä ollut tapana siivota pihaa vappuna.

Eilen illalla lähdettiin koko perheellä käymään pikku mutka tuossa tunturissa, lähellä kotia. Otettiin makkarat, kahvit ja kaakaot mukaan, sekä tietysti vaahtokarkkeja nuotiolla paistettavaksi. Me mahdutaan just ja just koko porukka tuohon meidän kelkka-pulkka yhdistelmään, mutta kovin kauas ei sillä kombolla uskalla lähteä. Lapset ottivat rattikelkan, liukurin ja lumilaudat mukaan.

Katsottiin tunturissa suhteellisen suojainen paikka, missä on hyvä tehdä nuotio ja syödä. Mies teki notskin ja lapset juoksivat innoissaan tunturissa. Jonkin verran oli lumi sieltäkin jo lähtenyt, ja kiviä oli melkoisesti.

Paisteltiin makkaraa ja vaahtokarkkeja, sekä juotiin kaakaot ja kahvit. Ilma oli kyllä aivan täydellinen, aurinko paistoi eikä tuullut juuri yhtään vaikka aika korkealla oltiin. Lapset kyllä viihtyisivät tuolla tunturissa vaikka kuinka pitkään, ja itsekin 🙂 Vaikka keli oli melko lämmin, niin aina se pikkusen alkaa palelee kun paikoillaan on hetken aikaa ja ruokkii lapsia ilman hanskoja.

Olimme nuotiolla varmaan tunnin ja lähdimme ajelemaan takaisin päin. Pikku matka ajettiin ja sitten lapset jäivätkin jo kyydistä pois ja laskivat kotiin. Nuorimmainen tuli tietysti kelkalla. Kotiin kun menimme, tein pikasiivouksen taloon ja tuntui että olisin aivan valmis nukkumaan. Mies teki vielä illan töitä ja itse puuhastelin kotihommia.

Tänään mulla oli tarkoitus käydä juoksemassa vähän pidempi lenkki, mutta jotenkin tuntui, että koko kroppa on aivan jumissa ja kankea, joten päätin lähteä kävelylle. Koitan opetella siihen, että kuuntelen tässä liikunnan harrastamisessa enemmän omaa kehoa, enkä esim lähde väkisillä juoksemaan jos tuntuu siltä, ettei nyt ehkä kannata. Uskon, että huomenna tai ylihuomenna kulkee juoksu hyvin, kun malttaa pitää lepopäiviäkin.

Kävelin ylös tunturiin ja nautin ihanasta auringonpaisteesta. Tuolla tunturissa tulee aina niin kiitollinen mieli siitä, että saadaan edes tämä yksi talvi ja kevät olla täällä ja nauttia näistä maisemista. Näin myös ketun melko läheltä ja säikähdin vähä sitä 🙂

Piti hetkeksi istua alas kuuntelemaan, kun puro solisi niin kivasti 🙂

Alas tullessa kävin vielä vähän kävelee pitkin Nuorgamintietä ja nautin vain hiljaisuudesta ja ilmasta. Kun pääsi kotiin, niin meni ehkä 15 min ja keli muuttui aivan toisenlaiseksi. Lunta alkoi tulemaan ihan kunnolla ja aurinkoa ei näkynyt enää missään. Onneksi kerkesin käydä. Täällä pohjoisessa on saanut huomata kyllä ihan kunnolla nämä sään vaihtelut, tosi nopeasti saattaa ilma muuttua aivan toisenlaiseksi.

Mies kävi meidän vanhimman pojan kans myös pilkillä tänään, mutta kalaa ei tällä kertaa tullut kotiin asti. Sain kuitenkin tehtyä rautukeiton, kun pakasteesta löytyi sen verran kalaa. Vielä ainakin näyttää huomiselle oikein nättiä keliä, jos se näyttää vielä huomennakin, niin suuntaamme koko porukka taas retkelle johonkin 🙂

Mukavaa vappuiltaa kaikille <3

Vappumunkit (sotkun munkit)

Teen joka vuosi munkit tällä samalla ohjeella, koska näistä vaan tulee ihan todella hyviä. Tällä ohjeella tulee noin 40 kpl ihan hyvänkokoisia munkkeja.

  • 1 l vettä
  • 100g hiivaa
  • 2 munaa
  • 2,5 dl sokeria
  • 1 rkl suolaa
  • 200g voita
  • n. 2 kg vehnäjauhoja
  • Rypsiöljyä paistamiseen

Sekoita lämpimään veteen hiiva, munat, sokeri ja suola. Lisää venhäjauhoja pikkuhiljaa ja vaivaa taikinaksi. Lisää sulatettu voi loppuvaiheessa.

Anna kohota liinan alla noin puolituntia.

Leivo haluamasi kokoisia munkkeja, itse pyörittelen aina palloksi, ja juuri ennen paistamista teen reiän keskelle. Anna munkkien kohota vielä noin 15 min ennen paistamista. Paista öljyssä, valuta enimmät rasvat pois ja sokeroi sen jälkeen.

Käytän aina munkkien sokeroimisessa erikoishienoa sokeria 🙂

Mukavia leipomishetkiä!

Korona-ahdistus

Ajattelin kirjoittaa omia ajatuksiani koronasta, ja siitä miten se on vaikuttanut meidän perheeseen. Alussa sitä ei osannut ottaa kovinkaan vakavasti. Mutta kun esimmäiset rajoitukset tulivat ja Suomi meni poikkeustilaan, tiesi että nyt on jotakin vakavampaa kyseessä. Toki senkin jälkeen tullut välillä semmoinen olo, että onko tämä koko koronahomma vaan joku huono vitsi 😉

Meillä täällä Utsjoella se ei ehkä ihan samalla lailla näy kuin muualla, koska täällä ollaan muutenkin enemmän oman perheen kesken ja täällä on paljon vähemmän sosiaalisia kontakteja normaalistikin. Alussa seurasin uutisia kokoajan ja katsoin kaikki tiedotustilaisuudet. Myöhemmin tulin siihen tulokseen, että ei ehkä kannata. Vaikka en pelkääkään sitä, niin alitajunnassa alkoi pyörimään kokoajan pelkkä korona.

Periaatteessa liikkumisrajoitukset ei aivan hirveästi ole täällä meihin vaikuttaneet, mitä olisi varmasti vaikuttanut jos Iissä oltaisiin nyt. Kaupassa käydään pakolliset, ja mies käy töissä. Nyt olen kyllä ajatellut ottaa tavaksi, että alan kerran viikossa tilaamaan ruoat suoraan kotiin Nuorgamin K-kaupasta. Kaksi kertaa olen nyt tilannut, ja on ollut hyvä kokemus. Mukava perjantaina kun on saanut talon siivottua, odotella sitten ruokakuljetusta 🙂

Eniten ehkä näkynyt ja tuntunut tämä korona täällä siten, että ei olla tänne pohjoiseen saatu läheisiä käymään. Aika monet olivat tulossa meille kevään aikana, mutta kaikki joutuivat perumaan tulonsa. Sekä tietysti se, ettei lapset ole koulussa eivätkä pääse harrastamaan mitään sählyjä yms.

Nyt kun tätä Korona-aikaa on jo se puolitoista kuukautta takana, välillä iskee ahdistus. Millon tämä oikein loppuu? Saadaanko kesälläkään nähdä läheisiä kun palaamme kotiin Iihin? Monenlaisia kysymyksiä pyörii mielessä ja mihinkään ei oikein ole vastauksia. Toivottavasti saadaan pian tietoa, miten tuleva kesä menee. Senhän me jo tiedämme, että ainakin kaikki isot tapahtumat on kesältä peruttu. Ei auta kuin toivoa, että tauti saadaan hallintaan ja pystyttäis jo kohta elämään normaalia elämää. Mutta ollaan kyllä oltu äärimmäisen kiitollisia siitä, että ollaan just nyt, tänä talvena täällä pohjoisessa asumassa <3

Nyt on taas tälle viikkoa etäkoulu ohi ja saadaan alkaa viikonlopun viettoon. Huonoa säätä luvattu ainakin huomiselle, joten katsotaampa pääseekö sitä tuonne luontoon ja tunturiin retkeilee ollenkaan tänä viikonloppuna. Munkkeja vois ainakin leipoa huomenna ja laittaa sima tulemaan 🙂

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Suklaapiirakka

Ajattelin jakaa teille piirakkaohjeen, millä oon leiponut ekaluokasta asti 🙂 Ohjetta on helppo soveltaa sen mukaan, onko iso vai pieni pelti. Määrät ei ole muutenkaan tarkkoja, voi tehdä vähän sen mukaan paljonko aineita on. Tänään tein muuten tällä ohjeella, mutta kun leivontakaakaota ei ollut, niin tein vaalean pohjan ja kuorrutteeseen laiton tavallista kaakaojauhetta. Hyvää tuli 🙂

  • 4 munaa
  • 4dl sokeria
  • 200g voita sulatettuna
  • 5 dl venhäjauhoja
  • 3tl leivinjauhetta
  • 3tl vaniljasokeria
  • 1/2 dl leivontakaakota
  • 1 1/2 dl maitoa

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää sulatettu rasva. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää maidon kanssa vuorotellen taikinaa. Levitä pellille ja paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.

Kuorrute

  • noin 100g voita
  • 1 pkt tomusokeria
  • leivontakaakaota sopivasti
  • kahvia pikku tilkka
  • maitoa pikku tilkka

Sulata voi kattilassa ja lisää muut aineet. sekoita tasaiseksi ja levitä piirakan päälle. Lopuksi strösselit päälle 🙂

Ja vinkkinä, teen myös tällä samalla pohjan ohjeella aina omenapiirakan, en vaan laita kaakaojauhetta. Taikina pellille, omenalohkot päälle sekä kanelia ja sokeria 🙂

Mukavaa keskiviikkoa <3

Kuinka paljon ihminen oikeastaan tarvitseekaan?

Tätä asiaa olen miettinyt paljon täällä Utsjoella ollessani. Tarviiko monta erilaista kauppaa lähelle? Tarviiko monta erilaista harrastusta lapsille? Ei välttämättä tarvi. Täällä on yksi kauppa. Siellä on suhteellisen hyvä valikoima kaikkea, vaikkakin pieni. Mutta tänne ei joka päivä tule ruokakuormaa, ja aina ei kaikkea saa kaupasta mitä haluaisi. Leipä on usein loppu. Hedelmiä ei aina ole. Mutta tähän on tottunut. Enää en edes kaipaa ympärille isoja kauppoja tai Kärkkäistä. Jos leipä loppuu niin leivotaan sämpylää. Kuivahiivaa mulla on kyllä nykyään aina kaapissa. Oikeasti sitä pärjää niin paljon vähemmälläkin. Ja varsinkin meidän isommat pojat ovat tykänneet siitä, että äiti leipoo nykyään niin usein pullaa ja sämpylää 🙂 Sunnuntaisin ei ole kauppa auki, ja arkenakin vain kuuteen. Siihenkin on tottunut. Kuinkahan monesti sitä oltaisiin sunnuntaisin haettu kaupasta jotain hyvää iltapaa jos se olisi ollut auki. Nyt ei tarvi hakea. Pääsiäinenkin meni hyvin vaikka kauppa ei ollut pyhien aikaan auki. Tiistaina kylläkin joutui aamusta kauppaan jo lähtemään.

Nykyään muutenkin kaiken mahdollisen saa tilattua netistä. Lastenvaatteet, ruokaakin. Ja niin me ollaan täällä tehtykin. Toisaalta niin helppoakin, kun ei tarvitse kierrellä pitkin kauppoja. Rahaa menee ruokaan enemmän kuin Iissä ollessa, mutta sehän on aika ymmärrettävää, kun on vain yksi kauppa, niin hinnat ovat korkeampia.

Tavallaan välillä ehkä ahdistaa se ajatus, että kun mennään takaisin Iihin, niin siellä on kaikki vieressä. Kokoajan. Kyllähän se lapsiperheessä helpottaa arkea, mutta kun on huomannut, ettei oikeasti tarvitse tämän enempää mitään. Mutta sitten kun kaikki on lähellä, niin jatkuasti sitä vaan on asiaa sinne ja tänne ja tuonne. Kärkkäiselle menee puolet palkasta 😉

Toivon kovasti, että kun aika on mennä takaisin Iihin, niin osaisi siellä pysähtyä myös välillä tärkeimpien äärelle, eikä olisi jatkuva kiire kokoajan johonkin. Mutta en tiedä miten se onnistuu. Kaupat kun ovat ilta kymppiin asti auki, niin helposti siellä sillon illalla käy. Nyt ei voi käydä, kun ei mikään ole auki enää kuuden jälkeen. Ja lasten harrastusjuttuja miettinyt paljon, jatkaako pojat uudestaan joukkueessa vai riittäisikö harrastekiekko? Pojat haluaisivat jatkaa, mutta toisaalta ovat täällä tykänneet muistakin harrastuksista, mitä ei ennen ole kerennyt harrastaa. No, vielä on onneksi aikaa miettiä ja pähkäillä näitä asioita.

Olen myös monen vuoden tauon jälkeen lukenut täällä kirjoja. Olen aika levoton ihminen, ja tuntuu että kokoajan pitäisi tehdä jotakin “hyödyllistä”. Vaikea istua sohvalle ja aloittaa kirjan lukeminen, jos tietää että pyykit on koneessa odottamassa narulle laittoa 🙂 Mutta nyt oon välillä ihan opetellut siihen, että otan sitä omaa aikaa esimerkiksi sille lukemiselle.

Ainoa asia mitä täällä kaipaa, on läheiset, rakkaat ihmiset. Perhe ja ystävät. Niitä ei korvaa täällä mikään. <3 Mutta täällä tunturien keskellä, kaukana kaikesta kiireestä, elämä tuntuu vaan jotenkin yksinkertaisemmalta ja ainakin henkisesti helpommalta <3

Mukavaa iltaa kaikille! <3

Meidän perheen lempparismoothie

Meillä tykkää kaikki juoda smoothieita, ja aika usein teenkin sitä väli- tai iltapalaksi. Tässä meidän perheen lemppari! Määriä en ole mitannut, kaikkea sopivasti, oman mielen mukaan.

  • Mansikoita ja mustikoita
  • Jäisiä mangokuutioita
  • Maitorahkaa
  • Banaania
  • Maustamatonta luonnonjugurttia
  • Mustikkakeittoa

Sekoita tehosekoittimessa ja nauti kylmänä!

Mukavaa viikonloppua!