Arkea ilman tukiverkostoja

Mietin sillon kun tänne Utsjoelle lähdettiin, että alkaako täällä ahdistaa jossakin vaiheessa se, ettei päästä miehen kanssa käymään kahdestaan missään, tai jos muuten tarvii hoitajaa tai apukäsiä ja niitä ei täällä ole. Iissä meillä on aina ollut hyvä tukiverkosto, ja melkeinpä aina kun ollaan tarvittu hoitajaa niin ollaan myös saatu. Ehkä vähän liian hyvälle ollaan totuttu siinä asiassa.

Mutta hyvin ollaan pärjätty vaikka hoitajia ei ole täällä. Toisaalta meidän esikoinen on jo niin iso, että hänkin pärjää jo hetken pienempien kanssa. Pientä maksua vastaan mielellään hoitaa 🙂 Ja uskon, että jos täällä pidempään asuisi, niin varmasti tutustuisi enemmän muihin ihmisiin, ja sitä kautta saisi jonkilaista apua tarvittaessa. Miehellä myös työmaa sen verran lähellä, että jos tulisi jotain lääkärikäyntejä tai muuta, niin äkkiä sieltä tulee siksi aikaa kotona käymään.

Ollaan koitettu ottaa edes kerran viikossa joku pieni hetki yhdessä, esim. käyty pyöräilemässä. Nuorin alkaa kuitenkin niin aikaisin jo yöunille, että sen jälkeenkin kerkeää vielä lähteä käymään jossakin. Muutamia kertoja ollaan myös käyty iltakahvit juomassa tunturissa.

Itse pidän sitä yhteistä aikaa sen verran tärkeänä, että olen valmis myös panostamaan siihen, että sitä oikeasti myös on. Yhtenä iltana mentiin illalla saunan jälkeen kotaan grillaamaan hornetteja, ja kahvittelee. Ei ne yhteiset hetket aina sen kummempia tarvi olla, tai vaadi sen enempää suunnittelua.

Koronan takia kyllä jouduttiin unohtamaan joitakin juttuja. Mun siskolla oli tarkoitus tulla tänne keväällä hoitamaan meidän lapsia, että oltaisiin päästy miehen kanssa kahdestaan käymään yön yli reissussa. Se nyt jäi sitten tekemättä. Mutta haaveissa on, että syksyllä tultaisiin täällä sitten kahdestaan käymään. Tammi-helmikuun vaihteessa mun sisaruksia oli täällä, ja sillon päästiin kelkkailee kahdestaan.

Käytiin myös juuri ennen kun ravintolat suljettiin, syömässä Holiday Village Vallen ravintolassa. Sinne mennään myös uudestaan heti kun ravintola aukeaa 🙂 Voin kyllä suositella. Varsinkin hampurilaiset ovat todella hyviä 😉

Mutta on kyllä mukavaa sitten, kun mennään takaisin kotiin, että ehkä päästään kahdestaan käymään vaikka edes yhden yön reissussa. Vaikka omalla mökillä! Nyt nautitaan vielä täällä pohjoisessa <3

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Juoksu harrastuksena

Mulla käy aina niin , kun innostun kunnolla taas juoksusta, että alan jossain vaiheessa miettimään tavoitteita. Toisaalta tykkään, ettei oo mitään tavoitteita, mutta joku ääni tuolla pään sisällä alkaa sanomaan, että pitäsiskö se sitte treenata vaikka puolikaalle maratonille, vai mitä tässä keksisi. Olen kaksi kertaa juossut puolimaratonin ja onhan se ollut aina hyvä fiilis sen jälkeen 🙂

Ajattelin ainakin tämän kevään ja kesän juosta ilman mitään ohjelmaa. Olen silti perusluonteeltani kova stressaamaan, joten en halua ottaa nyt paineita minkään asian suhteen. Käyn tällä hetkellä juoksemassa 3-4 kertaa viikossa. Arkena 5-8 kilometrin lenkkejä ja viikonloppuna vähän pidempi. Syksyllä ajattelin sitten miettiä ja katsoa että kävisikö juoksee sen puolikkaan. Kittilän ruskamaraton vähän houkuttelisi. Haaveissa on kyllä joskus juosta kokomaraton, mutta sitä en tälle vuotta ainakaan suunnittele vielä 🙂

Se huono puoli vaan on siinä, kun liikaa innostuu jostakin, nii sitten kun tulee esteitä liikkumiselle niin tympäsee ihan kamalasti. Mulla oli nyt flunssaa pari viikkoa ja sitten nilkka vähän reistaillut. Mutta eiköhän tämä taas tästä kun vauhtiin päsee uudestaan. Eilen yritin käydä juoksee, mutta se vaihtui aika nopeasti rauhalliseen kävelyyn, koska nilkka kipeytyi jo heti alussa.

Juoksu on siksi ollut aina mulle mieluinen ja kiva harrastus, koska siihen ei tarvita mitään erikoisuuksia, eikä aikaakaan kovin paljoa. Lenkkarit jalkaan, ovi auki ja menoksi. Viiden kilometrin lenkki on jo tosi hyvä, ja hien saa varmasti. Toki jotkut lisävarusteet tuo tietysti mukavuutta siihenkin hommaan, mutta periaatteessa ei tarvitse mitään kummempia. Nyt tilasin uuden juoksuvyön, missä on kaksi pulloa. Heti kun ilmat lämpenee, niin tarvitsen aika herkästi juomista mukaan juoksulenkille.

Toivon, että viimeistään ensi viikolla pääsen taas kunnolla juoksee. Ja toki haaveilen, että lumet lähtee tuolta tunturista ja pääsisi sinne juoksentelee. Siihen voi mennä vielä muutama viikko. Eilen lenkin jälkeen herkuteltiin vähän lasten kans ja pelattiin miilua 🙂

Mukavaa päivää kaikille!

Gluteeniton porkkanakakku

Tein tämän piirakan pyöreään irtopohjavuokaan, jos haluat tehdä pellillisen niin tee annos ainakin tuplana, riippuen pellin koosta.

  • 2 munaa
  • 2 dl sokeria
  • 2 dl gluteenitonta jauhoseosta
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1-2 tl kanelia
  • ripaus vaniljasokeria
  • ripaus suolaa
  • 50g voita
  • n 3 dl porkkanaraastetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, sulatettu voi, sekä porkkanaraaste. Paista 175 asteessa, uunin keskitasolla noin 25 min.

Täyte

  • noin 100g tomusokeria
  • 50g voita
  • 100g maustamatonta tuorejuustoa

Hasselpähkinärouhetta

Sekoita pehmeä voi, tomusokeri ja tuorejuusto sekaisin ja levitä jäähtyneen piirakan päälle. Ripottele päälle hasselpähkinärouhetta tai mantelirouhetta.

Meillä lapset tykkää tosi paljon leipoa, ja yritänkin ottaa niitä välillä mukaan, vaikka siivoa tulee aina aika paljon enemmän 🙂

Mukavaa viikonloppua! <3

Takaisin kouluun, hyvä vai huono juttu?

Viime ajat ja varsinkin viimeiset viikot ovat olleet vähän erilaisia, kun lasten etäkoulun lisäksi mies on tehnyt töitä kotona, keittiön pöydän ääressä. Kuulemma hyvin pystyi tekee tästä härdellistä huolimatta, vaikka oli suurimmaksi osaksi ajasta puhelimessa. Taito se on tuokin, että pystyy sulkemaan kaiken muun ympäriltä ja keskittymään vaan työntekoon. Hyvä niin.

Jotenkin tästä kaikesta on tullut jo ihan tavallista. Niin äkkiä kaikki sopeutuu. Oikeasti kun alkaa ajattelee, niin se tosi jännä miten tästä on tullutkin niin tavallista. Tuntuu jopa hieman hassulta, että lapset menee kouluun. Silti olen vähän innoissaan siitä, että lapset menevät pariksi viikoksi kouluun. Ja mies on taas maanantaista lähtien ollut työmaalla. Vaikka ei mulla miehen työnteko tässä kotona ole juurikaan haitannut, ihan mukavaa se on ollut. Kuitenkin vähän joutu välillä pitämään huolta, ettei äänet nouse liian korkealle lapsilla eikä itsellänikään 🙂

Täällä Utsjoella ei ole ainakaan vielä ollut tietääkseni yhtään korona-tartuntoja, joten sen puoleen ei pelota lapsia kouluun laittaa. Ja uskon, että ihan hyvä käydä siellä vielä viimeiset kokeet tekemässä ja pääsevät opettajatkin paremmin kärryille, että missä mennään kenenkin oppilaan kanssa.

Vielä pääsi hyvin kelkalla tunturiin

Vaikka etäkoulu on sujunut pääosin tosi hyvin, niin nyt on kutenkin välillä tuntunut, että varsinkin pojilla on ollut jo melko levotonta, ja he ovat itsekin sanoneet, että hankala keskittyä koulujuttuihin. Joten tarpeeseen tulee heillä ainakin kouluun meno.

Lapset myös lähtevät hyvillä fiiliksillä kouluun. Saavat parin viikon ajan nähdä koulukavereita vielä. Ja minulla ja pikkupojilla on pari viikkoa hieman rauhallisempaa tässä, ennen kuin kesäloma alkaa lapsilla. En kyllä osaa ollenkaan ajatella vielä, että kohta alkaisi kesäloma, koska ulkona on vielä puoli metriä lunta ja kokoajan tulee lisää 🙂

Kieltämättä tässä etäkoulussa on ollut hyviäkin puolia 🙂 Aamut ovat olleet niin leppoisia, kun on saanut nukkua vähän pidempään, eikä ole tarvinnut olla laittamassa lapsia kouluun. Ollaan nuorimman kanssa nukuttu viime aikoina kyllä melko pitkään aamuisin. Mutta kiva saada taas rytmiä vähän takaisin arkeen, vaikka kohtahan se on taas sekaisin kun kesäloma alkaa.

Meidän aamut ovat näyttäneet viime aikoina aika lailla tältä 🙂

Viimeisenä etäkoulupäivänä kävimme poikien kanssa retkellä ja vähän ajelee kelkalla. Mutta kaikkineensa, etäkoulu sujui hyvin ja oli ihan mukavaa vaihtelua kaikille, mutta kiva että huomenna alkaa koulu 🙂 Mukavia viimeisiä koulupäiviä kaikille ennen kesälomaa!

Äitienpäivä

Minulla on ollut tänään jo 13. äitienpäivä. Tulin äidiksi 17.12.2007, kun sain tyttäreni syliin muutama kuukausi ennen kuin täytin 20 vuotta. Nyt jälkeenpäin kun ajattelee, tuntuu että sitä on ollut niin nuori silloin. Ja onhan sitä ollutkin. Mutta silti ihan valmis äidiksi. Näihin vuosiin on mahtunut vielä neljän ihanan pojan syntymät.

Joka vuosi tämä päivä herättää monenlaisia tunteita. Suurta kiitollisuutta ja rakkautta omista lapsista, sekä omasta äidistä <3 Toki päivittäin tuntee niitä samoja tunteita, mutta erityisesti tänä päivänä miettii enemmän omaa äitiyttä, ja saa liikuttua useamman kerran päivän aikana. Miettii myös sitä, että onko riittävän hyvä äiti omille lapsille? Muistanko tarpeeksi olla lähellä ja halata? Täydellisyyteen ei varmasti pääse ja virheitä tulee tekemään. Äitiyteen mahtuu niin paljon erilaisia tunteita, ettei sitä koskaan kukaan olisi ennen lapsia pystynyt kertomaan. Pelkästään rakkauden määrä omaa lasta kohtaan on jo niin valtava.

Alla oleva kuva on mun lempparikuva, ja olen miettinyt, että maalauttaisin taulun tästä muistoksi meidän Utsjoen reissusta <3

Meidän päivä alkoi perinteisesti sillä, että itse jäin nukkumaan aamulla kun mies lasten kanssa nousi aamupalan laittoon. En kyllä varmaan kauheasti nukkunut enää sen jälkeen, kun he sängystä lähtivät, mutta sain rauhassa makoilla ja odotella 🙂

Kun aamupala oli pöydässä, niin he tulivat herättämään ja onnittelemaan lahjojen ja korttien kanssa. Aina yhtä ihana saada lasten tekemiä kortteja, ja suklaita joita he itse ovat käyneet ostamassa! Mieheltä sain uuden Garminin älykellon, siihen pitää vielä vähän perehtyä, koska ominaisuuksia oli niin paljon. Oli mukava päästä valmiille aamupalalle. Tyttö oli myös leiponut täytekakun ja sekin oli tosi hyvää.

Me lähdettiin aamupalan jälkeen käymään tunturissa, koska yöllä oli ollut pakkasta niin kelkalla pääsi vielä hyvin liikkumaan. Alkaa olemaan kyllä viimeisiä hetkiä kelkkailla. Sää oli myös ihan mahtava, aurinko paistoi heti aamusta. Juotiin kahvit tunturissa ja pojat leikkivät. Joka ikinen kerta tuolla tunturissa täytyy vaan pysähtyä ja ihastella maisemia. Ja nyt alkaa väkisin pyörimään mielessä myös se, että kesällä täältä lähdemme pois. Ikävä tulee <3 Iltapäivällä mies ja pojat valmistivat vielä hyvän ruoan, pottumuusia ja poronkäristystä. Kylläpä maistui hyvälle! Muuten kait me ollaan aika lailla levähdelty tämä päivä ja vietetty aikaa oman perheen kesken.

Mukavaa äitienpäivän iltaa jokaiseen kotiin! Meillä on kodassa, sekä saunauunissa tulet, joten touhua riittää vielä tälle illalle 🙂

Lapsuus se on, korvaamaton.
Paljon mä sain, siks kiitän sua vain.
Äidille vaan, laulaa nyt saan, äideistä parhaimman sain.
Lohdun hän loi,
suojan hän soi.
Hellyyttä koin,
siks kiittää vain voin.
Rakkaudestaan voimaa mä saan,
äideistä parhaimman sain.

Hän ymmärtää ja lohduttaa,
laulun tään hän nyt saa.
Kallein hän on, niin korvaamaton,
parhain hän on äiti mun.
Luotas jos tie, kerran mun vie,
suureks kun vartun, unhoon jää et.
Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää
Äideistä parhain sä oot.

Gluteenittomat sämpylät


Noin 15 sämpylää
  • 5 dl lämmintä vettä
  • 1 rkl psylliumia
  • 25 g hiivaa / 1 1/2 ps kuivahiivaa
  • 1-2 tl suolaa
  • 1 dl öljyä
  • 3 dl Gluteenittomia kauraleseitä
  • 5 dl gluteenitonta jauhoseosta

Sekoita lämpimään veteen psyllium ja anna turvota noin 10 minuuttia. Lisää murennettu hiiva tai kuivahiiva. Lisää suola, jauhot, kauraleseet ja öljy, ja sekoita tasaiseksi.

Laita jauhoja runsaasti pöydälle ja nosta taikina jauhojen päälle. Tee taikinasta yksi pitkä pötkö ja leikkaa sopivan kokoisia paloja. Nosta pellille, ripottele päälle vielä kauraleseitä ja anna kohota 15 min. Voi toki koittaa leipoa pyöreiksi sämpylöiksi, mutta taikina on sen verran löysää, että itse en edes yrittänyt.

Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Anna jäähtyä ja pakasta. Sämpylät on parhaita, kun ottaa kerralla sulamaan aina sen verran mitä syö.

Näistä tuli kyllä hyviä, luulempa että tulee aika usein leivottua näitä. Mulla on tällä hetkellä gluteeniton ruokavaliokokeilu, joten täällä blogissakin tulee enemmän näkymään gluteenittomia leipomuksia 🙂

Retki Kalkujoen kodalle

Lauantaina oli niin hieno ilma, että lähdimme aamusta käymään retkellä Kalkujoen kodalla. Mietimme ensin, että viedään autolla kelkka kylälle ja siitä lähdetään kelkalla, mutta tulimme hetken mietinnän jälkeen siihen tulokseen, että menemme ennemmin kävellen. Eleonoora, meidän esikoinen ei halunnut lähteä mukaan, sanoi että voi tehdä sillä aikaa ruoan meille 🙂

Ajoimme koululle auton ja lähdimme siitä kävelemään. Ei otettu edes kantorinkkaa Eemilille, meidän kuopukselle, vaan rattikelkka vain. Matka koulun takaa reittiä (Annankurun polku) pitkin on noin 800m, mutta melko jyrkkää nousua. Eemil, joka on vajaa 2- vuotias, meinasi heti alkuun alkaa änkyröimään, eikä meinannut meidän antaa kantaa häntä, eikä suostunut menemään rattikelkkaan. Suostui kuitenkin sitten menemään isin syliin, mutta välillä piti päästä myös kävelemään.

Meillä kaikilla oli vaatetta aivan liikaa, aurinko lämmitti niin hyvin eikä tuullut juuri ollenkaan. Pari kertaa pysähdyttiin vähäksi aikaa levähtämään ja juomaan vettä. Loppumatkasta oli hieman tasaisempaa ja Eemilkin suostui tulemaan rattikelkkaan istumaan. Olisi siis ollut järkevää ottaa kantorinkka mukaan, pienille hieman liian jyrkkää nousua ainakin näin talvella, kun on paljon lunta. Luulenpa, että kesällä mennään melko näppärästi tuonne makkaraa paistelee 🙂

Perille kun päästiin, niin pojat lähtivät touhuamaan omia juttuja ja mies meni laittaa kotaan tulet. Kodan lähellä on halkovaja, missä on säkeissä halkoja. Vessa löytyy myös. Paisteltiin makkaraa ja syötiin munkkeja. Paistettiin myös vaahtokarkkeja lopuksi. Isommat pojat eivät vaan oikein malttaneet edes käydä syömässä, koska heillä oli niin hauskaa tunturissa. Olivat nähneet ketun ja lähteneet sitä seuraamaan 🙂

Kodassa alkoi lopussa olemaan jo niin kuuma, että oli pakko lähteä pihalle. Pojat sanoikin, että tännehän voisi tulla vaikka yöksi. Ehkä tulemmekin, viimeistään kesällä 🙂

Keli oli kyllä niin ihana, että olisi tehnyt mieli jäädä vaan ottamaan tunturiin aurinkoa. Täytyi kuitenkin lähteä, koska Eemil alkoi olemaan jo väsynyt ulkona olemisesta. Matka takaisin autolle menikin näppärästi, mies laski Eemilin kans rattikelkalla ja me muut käveltiin. Oli kyllä niin jyrkkää välillä, että oli pakko laskea pyllymäkeä muutama pätkä.

Kotiin tullessa meitä odotti juuri valmistunut lasagne. Tytär oli käynyt pyörällä kaupasta ostaa aineet ja tehnyt ruoan. En voi välillä kuin ihmetellä, kuinka iso tyttö meillä jo on 🙂 Lämmitimme myös päiväsaunan ja saunoimme miehen kanssa ihan rauhassa. Loppuilta menikin melkein levähdellessä ja vähän kotihommia tehdessä.

Ihanaa kevättä jokaiselle <3

Mustikkaherkku iltakahville

Mietin, että mitähän sitä keksis iltakahville, ja ajattelin sitten tekasta nopean mustikkapiirakan ihan omasta päästä 🙂 Tämän valmistukseen ei kyllä mennyt kymmentä minuuttia kauempaa. Sekoitin kaikki aineet lusikalla, ei tarvitse sähkövatkainta tähän.

  • Voita 100g
  • 1dl sokeria
  • 1dl fariinisokeria
  • 2dl kaurahiutaleita
  • 2dl vehnäjauhoja
  • 2tl leivinjauhetta
  • 2 kananmunaa
  • loraus kermaa (laitoin flora vispiä)
  • 200g mustikoita

Sulata voita sen verran että hieman pehmenee, ja sekoita siihen kaikki kuivat aineet. Ota eri kulhoon noin 1/3 taikinasta (muruseos), tämä tulee piirakan päälle sitten. Lisää munat ja kerma. Levitä taikina vuokaan, itse laitoin irtopohjavuokaan, ja laita mustikat päälle sekä muruseos. Paista uunissa keskitasolla 200 asteessa noin 25 min.

Tarjoile kermavaahdon tai vaniljakastikeen/jäätelön kanssa.

Mukavaa sunnuntai-iltaa <3

Vappu

Meidän vappu on sujunut oikeinkin rauhallisissa merkeissä, kuinkas muutenkaan. Meille ei vappu ole koskaan ollut mikään iso juttu, mutta ainahan se pitää perinteiset munkit ja simat ainakin tehdä, sekä jotain herkkuja ostaa muutenkin. Nyt kun olemme täällä pohjoisessa, ei ole ehkä tuntunut edes vapulta, kun lunta on vielä kauheasti ja pääsee kelkkailemaan yms. Yleensä ollut tapana siivota pihaa vappuna.

Eilen illalla lähdettiin koko perheellä käymään pikku mutka tuossa tunturissa, lähellä kotia. Otettiin makkarat, kahvit ja kaakaot mukaan, sekä tietysti vaahtokarkkeja nuotiolla paistettavaksi. Me mahdutaan just ja just koko porukka tuohon meidän kelkka-pulkka yhdistelmään, mutta kovin kauas ei sillä kombolla uskalla lähteä. Lapset ottivat rattikelkan, liukurin ja lumilaudat mukaan.

Katsottiin tunturissa suhteellisen suojainen paikka, missä on hyvä tehdä nuotio ja syödä. Mies teki notskin ja lapset juoksivat innoissaan tunturissa. Jonkin verran oli lumi sieltäkin jo lähtenyt, ja kiviä oli melkoisesti.

Paisteltiin makkaraa ja vaahtokarkkeja, sekä juotiin kaakaot ja kahvit. Ilma oli kyllä aivan täydellinen, aurinko paistoi eikä tuullut juuri yhtään vaikka aika korkealla oltiin. Lapset kyllä viihtyisivät tuolla tunturissa vaikka kuinka pitkään, ja itsekin 🙂 Vaikka keli oli melko lämmin, niin aina se pikkusen alkaa palelee kun paikoillaan on hetken aikaa ja ruokkii lapsia ilman hanskoja.

Olimme nuotiolla varmaan tunnin ja lähdimme ajelemaan takaisin päin. Pikku matka ajettiin ja sitten lapset jäivätkin jo kyydistä pois ja laskivat kotiin. Nuorimmainen tuli tietysti kelkalla. Kotiin kun menimme, tein pikasiivouksen taloon ja tuntui että olisin aivan valmis nukkumaan. Mies teki vielä illan töitä ja itse puuhastelin kotihommia.

Tänään mulla oli tarkoitus käydä juoksemassa vähän pidempi lenkki, mutta jotenkin tuntui, että koko kroppa on aivan jumissa ja kankea, joten päätin lähteä kävelylle. Koitan opetella siihen, että kuuntelen tässä liikunnan harrastamisessa enemmän omaa kehoa, enkä esim lähde väkisillä juoksemaan jos tuntuu siltä, ettei nyt ehkä kannata. Uskon, että huomenna tai ylihuomenna kulkee juoksu hyvin, kun malttaa pitää lepopäiviäkin.

Kävelin ylös tunturiin ja nautin ihanasta auringonpaisteesta. Tuolla tunturissa tulee aina niin kiitollinen mieli siitä, että saadaan edes tämä yksi talvi ja kevät olla täällä ja nauttia näistä maisemista. Näin myös ketun melko läheltä ja säikähdin vähä sitä 🙂

Piti hetkeksi istua alas kuuntelemaan, kun puro solisi niin kivasti 🙂

Alas tullessa kävin vielä vähän kävelee pitkin Nuorgamintietä ja nautin vain hiljaisuudesta ja ilmasta. Kun pääsi kotiin, niin meni ehkä 15 min ja keli muuttui aivan toisenlaiseksi. Lunta alkoi tulemaan ihan kunnolla ja aurinkoa ei näkynyt enää missään. Onneksi kerkesin käydä. Täällä pohjoisessa on saanut huomata kyllä ihan kunnolla nämä sään vaihtelut, tosi nopeasti saattaa ilma muuttua aivan toisenlaiseksi.

Mies kävi meidän vanhimman pojan kans myös pilkillä tänään, mutta kalaa ei tällä kertaa tullut kotiin asti. Sain kuitenkin tehtyä rautukeiton, kun pakasteesta löytyi sen verran kalaa. Vielä ainakin näyttää huomiselle oikein nättiä keliä, jos se näyttää vielä huomennakin, niin suuntaamme koko porukka taas retkelle johonkin 🙂

Mukavaa vappuiltaa kaikille <3

Vappumunkit (sotkun munkit)

Teen joka vuosi munkit tällä samalla ohjeella, koska näistä vaan tulee ihan todella hyviä. Tällä ohjeella tulee noin 40 kpl ihan hyvänkokoisia munkkeja.

  • 1 l vettä
  • 100g hiivaa
  • 2 munaa
  • 2,5 dl sokeria
  • 1 rkl suolaa
  • 200g voita
  • n. 2 kg vehnäjauhoja
  • Rypsiöljyä paistamiseen

Sekoita lämpimään veteen hiiva, munat, sokeri ja suola. Lisää venhäjauhoja pikkuhiljaa ja vaivaa taikinaksi. Lisää sulatettu voi loppuvaiheessa.

Anna kohota liinan alla noin puolituntia.

Leivo haluamasi kokoisia munkkeja, itse pyörittelen aina palloksi, ja juuri ennen paistamista teen reiän keskelle. Anna munkkien kohota vielä noin 15 min ennen paistamista. Paista öljyssä, valuta enimmät rasvat pois ja sokeroi sen jälkeen.

Käytän aina munkkien sokeroimisessa erikoishienoa sokeria 🙂

Mukavia leipomishetkiä!