Utsjoen lenkkimaisemat

Nyt on se aika vuodesta, kun kelit alkavat olemaan parhaimmillaan ja iltaisinkin on vielä valoisaa. Olen aina harrastanut jossain määrin juoksua, ja täällä olen saanut taas uuden innostuksen siihen. Ehkä tämä korona-aika on tehnyt myös osansa, kun ei oikein mihinkään pääse, niin helppo vetää vaan lenkkarit jalkaan ja lähteä lenkille.

Eilen illalla kävin noin kuuden kilometrin lenkin juoksemassa. Keli oli mitä parhain, muutama aste plussan puolella. Aurinko laski lenkin aikana ja ihailin vain maisemia koko juoksun ajan. Nuorgamintie alkaa olemaan melkein kokonaan sula, joten nastalenkkarit saa kohta vaihtaa jo tavallisiin lenkkareihin. Täällä lenkkeillessä on vain yksi huono puoli. Luonto ja maisemat ovat niin kauniit, että useamman kerran joutuu pysähtymään ja ottamaan valokuvia. Ja joka kerta, kun tuolla luonnossa liikkuu, tulee jo etukäteen se haikeus siitä, että jossain vaiheessa täältä täytyy lähteä pois. Siihen asiaan palaan varmasti vielä monta kertaa täälllä blogissakin.

Iltalenkki Nuorgamintiellä 7.4.2020

Tunturissa olen käynyt myös lenkillä, ja odotan innolla sitä kun lumet sulaa ja pääsee myös juoksemaan sinne. Takuulla on tehokasta ja hieman erilaista juoksemista. Meiltä pääsee aivan vierestä tunturiin, ja lapsetkin ovat innostuneet siellä lenkkeilemään. Teen joku päivä ihan oman postauksen tuosta meidän viereisestä tunturista. Siellä maisemat ovat aivan mahtavat!

Mukavaa illan jatkoa kaikille!

Utsjoki

Syksyllä 2019 mieheni sanoi mulle, että Utsjoelle tulee uusi koulu ja kysyivät häneltä Lvi-tarjousta sinne. Kysyi sitten puoleksi huumorilla, että pitäiskö tarjota, lähdettäis koko perhe sinne puoleksi vuodeksi, jos hän urakan saa. En edes miettinyt asiaa sen enempää, vaan vastasin että tarjoa vaan. Meillä siis ollut aina haaveena, että joskus käytäis joku hieman pidempi pätkä täällä pohjoisessa asustelee.

No siitäpä ei kauan mennyt, kun tieto tuli, että tarjous on hyväksytty. Sitten alkoikin käytännön järjestelyt muuton suhteen. Vuokra-asunto, lasten koulu ja mun työ. Olin juuri palannut hoitovapaalta töihin, ja kaksi nuorinta lasta olivat aloittaneet päiväkodissa. Mietin sitäkin, että miten kehtaan työnantajalleni tästä ilmoittaa. Mutta omia unelmia kyllä kannattaa toteuttaa, jos mahdollisuus tulee!

Käytännön järjestelyt sujuivatkin yllättävän hyvin. Asunto oli hieman vaikea löytää, meidän porukalle kun ei enää ihan pieni voi olla. Mutta lopulta saatiin aivan ihana asunto, ihanalta paikalta, Tenojoen rannalta. Asunto vuokrattiin kalustettuna, mikä helpotti huomattavasti muuttourakkaa. Lapset ilmoitettiin kouluun Utsjoelle tammikuusta alkaen ja ilmoitettiin omaan kouluun, että jäävät puoleksi vuodeksi pois. Työnantajani näytti myös vihreää valoa.

Kaiken tämän huipensi se, että meidän ystäväperhe päätti lähteä myös. Tämmöisestä ei olisi osannut edes haaveilla! Loppuvuosi menikin sitten odottavissa tunnelmissa. Joulun – ja uudenvuodenaika pakkailtiin ja tehtiin viimeisiä järjestelyitä. 3.1.2020 meidän perhe sitten pakkasi auton ja lähti kohti Utsjokea. Täällä sitä nyt sitten ollaan, juhannukseen asti 🙂

Tervetuloa

Tervetuloa blogiini! Olen Merita, 32-vuotias viiden lapsen äiti. Ammatiltani olen lähihoitaja. Tällä hetkellä olen hoitovapaalla omasta työstäni. Asumme väliaikaisesti Utsjoella, mieheni työn vuoksi. Kerron siitä myöhemmin lisää 🙂 Täällä sain idean omasta blogista, kun aikaa on yhtäkkiä enemmän ja tykkään kirjoitella. Harrastan monenlaista liikuntaa, tämän hetken koronatilanteen vuoksi pääasiassa juoksua, ja jumppia teen kotona.

Tulen kirjoittamaan tänne varmasti monenlaisista aiheista. Kuitenkin rennosti, ja pääasiassa ihan tästä lapsiperhearjesta ja ruuhkavuosista 🙂 Tykkään myös sisustaa kotia, ja siihen liittyviä juttuja tulee varmasti sitten kun muutamme takaisin omaan kotiin. Mukava jos jaksat lukea, saa jättää myös kommenttia!