Retki Kalkujoen kodalle

Lauantaina oli niin hieno ilma, että lähdimme aamusta käymään retkellä Kalkujoen kodalla. Mietimme ensin, että viedään autolla kelkka kylälle ja siitä lähdetään kelkalla, mutta tulimme hetken mietinnän jälkeen siihen tulokseen, että menemme ennemmin kävellen. Eleonoora, meidän esikoinen ei halunnut lähteä mukaan, sanoi että voi tehdä sillä aikaa ruoan meille 🙂

Ajoimme koululle auton ja lähdimme siitä kävelemään. Ei otettu edes kantorinkkaa Eemilille, meidän kuopukselle, vaan rattikelkka vain. Matka koulun takaa reittiä (Annankurun polku) pitkin on noin 800m, mutta melko jyrkkää nousua. Eemil, joka on vajaa 2- vuotias, meinasi heti alkuun alkaa änkyröimään, eikä meinannut meidän antaa kantaa häntä, eikä suostunut menemään rattikelkkaan. Suostui kuitenkin sitten menemään isin syliin, mutta välillä piti päästä myös kävelemään.

Meillä kaikilla oli vaatetta aivan liikaa, aurinko lämmitti niin hyvin eikä tuullut juuri ollenkaan. Pari kertaa pysähdyttiin vähäksi aikaa levähtämään ja juomaan vettä. Loppumatkasta oli hieman tasaisempaa ja Eemilkin suostui tulemaan rattikelkkaan istumaan. Olisi siis ollut järkevää ottaa kantorinkka mukaan, pienille hieman liian jyrkkää nousua ainakin näin talvella, kun on paljon lunta. Luulenpa, että kesällä mennään melko näppärästi tuonne makkaraa paistelee 🙂

Perille kun päästiin, niin pojat lähtivät touhuamaan omia juttuja ja mies meni laittaa kotaan tulet. Kodan lähellä on halkovaja, missä on säkeissä halkoja. Vessa löytyy myös. Paisteltiin makkaraa ja syötiin munkkeja. Paistettiin myös vaahtokarkkeja lopuksi. Isommat pojat eivät vaan oikein malttaneet edes käydä syömässä, koska heillä oli niin hauskaa tunturissa. Olivat nähneet ketun ja lähteneet sitä seuraamaan 🙂

Kodassa alkoi lopussa olemaan jo niin kuuma, että oli pakko lähteä pihalle. Pojat sanoikin, että tännehän voisi tulla vaikka yöksi. Ehkä tulemmekin, viimeistään kesällä 🙂

Keli oli kyllä niin ihana, että olisi tehnyt mieli jäädä vaan ottamaan tunturiin aurinkoa. Täytyi kuitenkin lähteä, koska Eemil alkoi olemaan jo väsynyt ulkona olemisesta. Matka takaisin autolle menikin näppärästi, mies laski Eemilin kans rattikelkalla ja me muut käveltiin. Oli kyllä niin jyrkkää välillä, että oli pakko laskea pyllymäkeä muutama pätkä.

Kotiin tullessa meitä odotti juuri valmistunut lasagne. Tytär oli käynyt pyörällä kaupasta ostaa aineet ja tehnyt ruoan. En voi välillä kuin ihmetellä, kuinka iso tyttö meillä jo on 🙂 Lämmitimme myös päiväsaunan ja saunoimme miehen kanssa ihan rauhassa. Loppuilta menikin melkein levähdellessä ja vähän kotihommia tehdessä.

Ihanaa kevättä jokaiselle <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.