Kuinka paljon ihminen oikeastaan tarvitseekaan?

Tätä asiaa olen miettinyt paljon täällä Utsjoella ollessani. Tarviiko monta erilaista kauppaa lähelle? Tarviiko monta erilaista harrastusta lapsille? Ei välttämättä tarvi. Täällä on yksi kauppa. Siellä on suhteellisen hyvä valikoima kaikkea, vaikkakin pieni. Mutta tänne ei joka päivä tule ruokakuormaa, ja aina ei kaikkea saa kaupasta mitä haluaisi. Leipä on usein loppu. Hedelmiä ei aina ole. Mutta tähän on tottunut. Enää en edes kaipaa ympärille isoja kauppoja tai Kärkkäistä. Jos leipä loppuu niin leivotaan sämpylää. Kuivahiivaa mulla on kyllä nykyään aina kaapissa. Oikeasti sitä pärjää niin paljon vähemmälläkin. Ja varsinkin meidän isommat pojat ovat tykänneet siitä, että äiti leipoo nykyään niin usein pullaa ja sämpylää 🙂 Sunnuntaisin ei ole kauppa auki, ja arkenakin vain kuuteen. Siihenkin on tottunut. Kuinkahan monesti sitä oltaisiin sunnuntaisin haettu kaupasta jotain hyvää iltapaa jos se olisi ollut auki. Nyt ei tarvi hakea. Pääsiäinenkin meni hyvin vaikka kauppa ei ollut pyhien aikaan auki. Tiistaina kylläkin joutui aamusta kauppaan jo lähtemään.

Nykyään muutenkin kaiken mahdollisen saa tilattua netistä. Lastenvaatteet, ruokaakin. Ja niin me ollaan täällä tehtykin. Toisaalta niin helppoakin, kun ei tarvitse kierrellä pitkin kauppoja. Rahaa menee ruokaan enemmän kuin Iissä ollessa, mutta sehän on aika ymmärrettävää, kun on vain yksi kauppa, niin hinnat ovat korkeampia.

Tavallaan välillä ehkä ahdistaa se ajatus, että kun mennään takaisin Iihin, niin siellä on kaikki vieressä. Kokoajan. Kyllähän se lapsiperheessä helpottaa arkea, mutta kun on huomannut, ettei oikeasti tarvitse tämän enempää mitään. Mutta sitten kun kaikki on lähellä, niin jatkuasti sitä vaan on asiaa sinne ja tänne ja tuonne. Kärkkäiselle menee puolet palkasta 😉

Toivon kovasti, että kun aika on mennä takaisin Iihin, niin osaisi siellä pysähtyä myös välillä tärkeimpien äärelle, eikä olisi jatkuva kiire kokoajan johonkin. Mutta en tiedä miten se onnistuu. Kaupat kun ovat ilta kymppiin asti auki, niin helposti siellä sillon illalla käy. Nyt ei voi käydä, kun ei mikään ole auki enää kuuden jälkeen. Ja lasten harrastusjuttuja miettinyt paljon, jatkaako pojat uudestaan joukkueessa vai riittäisikö harrastekiekko? Pojat haluaisivat jatkaa, mutta toisaalta ovat täällä tykänneet muistakin harrastuksista, mitä ei ennen ole kerennyt harrastaa. No, vielä on onneksi aikaa miettiä ja pähkäillä näitä asioita.

Olen myös monen vuoden tauon jälkeen lukenut täällä kirjoja. Olen aika levoton ihminen, ja tuntuu että kokoajan pitäisi tehdä jotakin “hyödyllistä”. Vaikea istua sohvalle ja aloittaa kirjan lukeminen, jos tietää että pyykit on koneessa odottamassa narulle laittoa 🙂 Mutta nyt oon välillä ihan opetellut siihen, että otan sitä omaa aikaa esimerkiksi sille lukemiselle.

Ainoa asia mitä täällä kaipaa, on läheiset, rakkaat ihmiset. Perhe ja ystävät. Niitä ei korvaa täällä mikään. <3 Mutta täällä tunturien keskellä, kaukana kaikesta kiireestä, elämä tuntuu vaan jotenkin yksinkertaisemmalta ja ainakin henkisesti helpommalta <3

Mukavaa iltaa kaikille! <3