Korona-ahdistus

Ajattelin kirjoittaa omia ajatuksiani koronasta, ja siitä miten se on vaikuttanut meidän perheeseen. Alussa sitä ei osannut ottaa kovinkaan vakavasti. Mutta kun esimmäiset rajoitukset tulivat ja Suomi meni poikkeustilaan, tiesi että nyt on jotakin vakavampaa kyseessä. Toki senkin jälkeen tullut välillä semmoinen olo, että onko tämä koko koronahomma vaan joku huono vitsi 😉

Meillä täällä Utsjoella se ei ehkä ihan samalla lailla näy kuin muualla, koska täällä ollaan muutenkin enemmän oman perheen kesken ja täällä on paljon vähemmän sosiaalisia kontakteja normaalistikin. Alussa seurasin uutisia kokoajan ja katsoin kaikki tiedotustilaisuudet. Myöhemmin tulin siihen tulokseen, että ei ehkä kannata. Vaikka en pelkääkään sitä, niin alitajunnassa alkoi pyörimään kokoajan pelkkä korona.

Periaatteessa liikkumisrajoitukset ei aivan hirveästi ole täällä meihin vaikuttaneet, mitä olisi varmasti vaikuttanut jos Iissä oltaisiin nyt. Kaupassa käydään pakolliset, ja mies käy töissä. Nyt olen kyllä ajatellut ottaa tavaksi, että alan kerran viikossa tilaamaan ruoat suoraan kotiin Nuorgamin K-kaupasta. Kaksi kertaa olen nyt tilannut, ja on ollut hyvä kokemus. Mukava perjantaina kun on saanut talon siivottua, odotella sitten ruokakuljetusta 🙂

Eniten ehkä näkynyt ja tuntunut tämä korona täällä siten, että ei olla tänne pohjoiseen saatu läheisiä käymään. Aika monet olivat tulossa meille kevään aikana, mutta kaikki joutuivat perumaan tulonsa. Sekä tietysti se, ettei lapset ole koulussa eivätkä pääse harrastamaan mitään sählyjä yms.

Nyt kun tätä Korona-aikaa on jo se puolitoista kuukautta takana, välillä iskee ahdistus. Millon tämä oikein loppuu? Saadaanko kesälläkään nähdä läheisiä kun palaamme kotiin Iihin? Monenlaisia kysymyksiä pyörii mielessä ja mihinkään ei oikein ole vastauksia. Toivottavasti saadaan pian tietoa, miten tuleva kesä menee. Senhän me jo tiedämme, että ainakin kaikki isot tapahtumat on kesältä peruttu. Ei auta kuin toivoa, että tauti saadaan hallintaan ja pystyttäis jo kohta elämään normaalia elämää. Mutta ollaan kyllä oltu äärimmäisen kiitollisia siitä, että ollaan just nyt, tänä talvena täällä pohjoisessa asumassa <3

Nyt on taas tälle viikkoa etäkoulu ohi ja saadaan alkaa viikonlopun viettoon. Huonoa säätä luvattu ainakin huomiselle, joten katsotaampa pääseekö sitä tuonne luontoon ja tunturiin retkeilee ollenkaan tänä viikonloppuna. Munkkeja vois ainakin leipoa huomenna ja laittaa sima tulemaan 🙂

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Utsjoen lenkkimaisemat

Nyt on se aika vuodesta, kun kelit alkavat olemaan parhaimmillaan ja iltaisinkin on vielä valoisaa. Olen aina harrastanut jossain määrin juoksua, ja täällä olen saanut taas uuden innostuksen siihen. Ehkä tämä korona-aika on tehnyt myös osansa, kun ei oikein mihinkään pääse, niin helppo vetää vaan lenkkarit jalkaan ja lähteä lenkille.

Eilen illalla kävin noin kuuden kilometrin lenkin juoksemassa. Keli oli mitä parhain, muutama aste plussan puolella. Aurinko laski lenkin aikana ja ihailin vain maisemia koko juoksun ajan. Nuorgamintie alkaa olemaan melkein kokonaan sula, joten nastalenkkarit saa kohta vaihtaa jo tavallisiin lenkkareihin. Täällä lenkkeillessä on vain yksi huono puoli. Luonto ja maisemat ovat niin kauniit, että useamman kerran joutuu pysähtymään ja ottamaan valokuvia. Ja joka kerta, kun tuolla luonnossa liikkuu, tulee jo etukäteen se haikeus siitä, että jossain vaiheessa täältä täytyy lähteä pois. Siihen asiaan palaan varmasti vielä monta kertaa täälllä blogissakin.

Iltalenkki Nuorgamintiellä 7.4.2020

Tunturissa olen käynyt myös lenkillä, ja odotan innolla sitä kun lumet sulaa ja pääsee myös juoksemaan sinne. Takuulla on tehokasta ja hieman erilaista juoksemista. Meiltä pääsee aivan vierestä tunturiin, ja lapsetkin ovat innostuneet siellä lenkkeilemään. Teen joku päivä ihan oman postauksen tuosta meidän viereisestä tunturista. Siellä maisemat ovat aivan mahtavat!

Mukavaa illan jatkoa kaikille!

Utsjoki

Syksyllä 2019 mieheni sanoi mulle, että Utsjoelle tulee uusi koulu ja kysyivät häneltä Lvi-tarjousta sinne. Kysyi sitten puoleksi huumorilla, että pitäiskö tarjota, lähdettäis koko perhe sinne puoleksi vuodeksi, jos hän urakan saa. En edes miettinyt asiaa sen enempää, vaan vastasin että tarjoa vaan. Meillä siis ollut aina haaveena, että joskus käytäis joku hieman pidempi pätkä täällä pohjoisessa asustelee.

No siitäpä ei kauan mennyt, kun tieto tuli, että tarjous on hyväksytty. Sitten alkoikin käytännön järjestelyt muuton suhteen. Vuokra-asunto, lasten koulu ja mun työ. Olin juuri palannut hoitovapaalta töihin, ja kaksi nuorinta lasta olivat aloittaneet päiväkodissa. Mietin sitäkin, että miten kehtaan työnantajalleni tästä ilmoittaa. Mutta omia unelmia kyllä kannattaa toteuttaa, jos mahdollisuus tulee!

Käytännön järjestelyt sujuivatkin yllättävän hyvin. Asunto oli hieman vaikea löytää, meidän porukalle kun ei enää ihan pieni voi olla. Mutta lopulta saatiin aivan ihana asunto, ihanalta paikalta, Tenojoen rannalta. Asunto vuokrattiin kalustettuna, mikä helpotti huomattavasti muuttourakkaa. Lapset ilmoitettiin kouluun Utsjoelle tammikuusta alkaen ja ilmoitettiin omaan kouluun, että jäävät puoleksi vuodeksi pois. Työnantajani näytti myös vihreää valoa.

Kaiken tämän huipensi se, että meidän ystäväperhe päätti lähteä myös. Tämmöisestä ei olisi osannut edes haaveilla! Loppuvuosi menikin sitten odottavissa tunnelmissa. Joulun – ja uudenvuodenaika pakkailtiin ja tehtiin viimeisiä järjestelyitä. 3.1.2020 meidän perhe sitten pakkasi auton ja lähti kohti Utsjokea. Täällä sitä nyt sitten ollaan, juhannukseen asti 🙂