Retki Kalkujoen kodalle

Lauantaina oli niin hieno ilma, että lähdimme aamusta käymään retkellä Kalkujoen kodalla. Mietimme ensin, että viedään autolla kelkka kylälle ja siitä lähdetään kelkalla, mutta tulimme hetken mietinnän jälkeen siihen tulokseen, että menemme ennemmin kävellen. Eleonoora, meidän esikoinen ei halunnut lähteä mukaan, sanoi että voi tehdä sillä aikaa ruoan meille 🙂

Ajoimme koululle auton ja lähdimme siitä kävelemään. Ei otettu edes kantorinkkaa Eemilille, meidän kuopukselle, vaan rattikelkka vain. Matka koulun takaa reittiä (Annankurun polku) pitkin on noin 800m, mutta melko jyrkkää nousua. Eemil, joka on vajaa 2- vuotias, meinasi heti alkuun alkaa änkyröimään, eikä meinannut meidän antaa kantaa häntä, eikä suostunut menemään rattikelkkaan. Suostui kuitenkin sitten menemään isin syliin, mutta välillä piti päästä myös kävelemään.

Meillä kaikilla oli vaatetta aivan liikaa, aurinko lämmitti niin hyvin eikä tuullut juuri ollenkaan. Pari kertaa pysähdyttiin vähäksi aikaa levähtämään ja juomaan vettä. Loppumatkasta oli hieman tasaisempaa ja Eemilkin suostui tulemaan rattikelkkaan istumaan. Olisi siis ollut järkevää ottaa kantorinkka mukaan, pienille hieman liian jyrkkää nousua ainakin näin talvella, kun on paljon lunta. Luulenpa, että kesällä mennään melko näppärästi tuonne makkaraa paistelee 🙂

Perille kun päästiin, niin pojat lähtivät touhuamaan omia juttuja ja mies meni laittaa kotaan tulet. Kodan lähellä on halkovaja, missä on säkeissä halkoja. Vessa löytyy myös. Paisteltiin makkaraa ja syötiin munkkeja. Paistettiin myös vaahtokarkkeja lopuksi. Isommat pojat eivät vaan oikein malttaneet edes käydä syömässä, koska heillä oli niin hauskaa tunturissa. Olivat nähneet ketun ja lähteneet sitä seuraamaan 🙂

Kodassa alkoi lopussa olemaan jo niin kuuma, että oli pakko lähteä pihalle. Pojat sanoikin, että tännehän voisi tulla vaikka yöksi. Ehkä tulemmekin, viimeistään kesällä 🙂

Keli oli kyllä niin ihana, että olisi tehnyt mieli jäädä vaan ottamaan tunturiin aurinkoa. Täytyi kuitenkin lähteä, koska Eemil alkoi olemaan jo väsynyt ulkona olemisesta. Matka takaisin autolle menikin näppärästi, mies laski Eemilin kans rattikelkalla ja me muut käveltiin. Oli kyllä niin jyrkkää välillä, että oli pakko laskea pyllymäkeä muutama pätkä.

Kotiin tullessa meitä odotti juuri valmistunut lasagne. Tytär oli käynyt pyörällä kaupasta ostaa aineet ja tehnyt ruoan. En voi välillä kuin ihmetellä, kuinka iso tyttö meillä jo on 🙂 Lämmitimme myös päiväsaunan ja saunoimme miehen kanssa ihan rauhassa. Loppuilta menikin melkein levähdellessä ja vähän kotihommia tehdessä.

Ihanaa kevättä jokaiselle <3

Vappu

Meidän vappu on sujunut oikeinkin rauhallisissa merkeissä, kuinkas muutenkaan. Meille ei vappu ole koskaan ollut mikään iso juttu, mutta ainahan se pitää perinteiset munkit ja simat ainakin tehdä, sekä jotain herkkuja ostaa muutenkin. Nyt kun olemme täällä pohjoisessa, ei ole ehkä tuntunut edes vapulta, kun lunta on vielä kauheasti ja pääsee kelkkailemaan yms. Yleensä ollut tapana siivota pihaa vappuna.

Eilen illalla lähdettiin koko perheellä käymään pikku mutka tuossa tunturissa, lähellä kotia. Otettiin makkarat, kahvit ja kaakaot mukaan, sekä tietysti vaahtokarkkeja nuotiolla paistettavaksi. Me mahdutaan just ja just koko porukka tuohon meidän kelkka-pulkka yhdistelmään, mutta kovin kauas ei sillä kombolla uskalla lähteä. Lapset ottivat rattikelkan, liukurin ja lumilaudat mukaan.

Katsottiin tunturissa suhteellisen suojainen paikka, missä on hyvä tehdä nuotio ja syödä. Mies teki notskin ja lapset juoksivat innoissaan tunturissa. Jonkin verran oli lumi sieltäkin jo lähtenyt, ja kiviä oli melkoisesti.

Paisteltiin makkaraa ja vaahtokarkkeja, sekä juotiin kaakaot ja kahvit. Ilma oli kyllä aivan täydellinen, aurinko paistoi eikä tuullut juuri yhtään vaikka aika korkealla oltiin. Lapset kyllä viihtyisivät tuolla tunturissa vaikka kuinka pitkään, ja itsekin 🙂 Vaikka keli oli melko lämmin, niin aina se pikkusen alkaa palelee kun paikoillaan on hetken aikaa ja ruokkii lapsia ilman hanskoja.

Olimme nuotiolla varmaan tunnin ja lähdimme ajelemaan takaisin päin. Pikku matka ajettiin ja sitten lapset jäivätkin jo kyydistä pois ja laskivat kotiin. Nuorimmainen tuli tietysti kelkalla. Kotiin kun menimme, tein pikasiivouksen taloon ja tuntui että olisin aivan valmis nukkumaan. Mies teki vielä illan töitä ja itse puuhastelin kotihommia.

Tänään mulla oli tarkoitus käydä juoksemassa vähän pidempi lenkki, mutta jotenkin tuntui, että koko kroppa on aivan jumissa ja kankea, joten päätin lähteä kävelylle. Koitan opetella siihen, että kuuntelen tässä liikunnan harrastamisessa enemmän omaa kehoa, enkä esim lähde väkisillä juoksemaan jos tuntuu siltä, ettei nyt ehkä kannata. Uskon, että huomenna tai ylihuomenna kulkee juoksu hyvin, kun malttaa pitää lepopäiviäkin.

Kävelin ylös tunturiin ja nautin ihanasta auringonpaisteesta. Tuolla tunturissa tulee aina niin kiitollinen mieli siitä, että saadaan edes tämä yksi talvi ja kevät olla täällä ja nauttia näistä maisemista. Näin myös ketun melko läheltä ja säikähdin vähä sitä 🙂

Piti hetkeksi istua alas kuuntelemaan, kun puro solisi niin kivasti 🙂

Alas tullessa kävin vielä vähän kävelee pitkin Nuorgamintietä ja nautin vain hiljaisuudesta ja ilmasta. Kun pääsi kotiin, niin meni ehkä 15 min ja keli muuttui aivan toisenlaiseksi. Lunta alkoi tulemaan ihan kunnolla ja aurinkoa ei näkynyt enää missään. Onneksi kerkesin käydä. Täällä pohjoisessa on saanut huomata kyllä ihan kunnolla nämä sään vaihtelut, tosi nopeasti saattaa ilma muuttua aivan toisenlaiseksi.

Mies kävi meidän vanhimman pojan kans myös pilkillä tänään, mutta kalaa ei tällä kertaa tullut kotiin asti. Sain kuitenkin tehtyä rautukeiton, kun pakasteesta löytyi sen verran kalaa. Vielä ainakin näyttää huomiselle oikein nättiä keliä, jos se näyttää vielä huomennakin, niin suuntaamme koko porukka taas retkelle johonkin 🙂

Mukavaa vappuiltaa kaikille <3