Äitienpäivä

Minulla on ollut tänään jo 13. äitienpäivä. Tulin äidiksi 17.12.2007, kun sain tyttäreni syliin muutama kuukausi ennen kuin täytin 20 vuotta. Nyt jälkeenpäin kun ajattelee, tuntuu että sitä on ollut niin nuori silloin. Ja onhan sitä ollutkin. Mutta silti ihan valmis äidiksi. Näihin vuosiin on mahtunut vielä neljän ihanan pojan syntymät.

Joka vuosi tämä päivä herättää monenlaisia tunteita. Suurta kiitollisuutta ja rakkautta omista lapsista, sekä omasta äidistä <3 Toki päivittäin tuntee niitä samoja tunteita, mutta erityisesti tänä päivänä miettii enemmän omaa äitiyttä, ja saa liikuttua useamman kerran päivän aikana. Miettii myös sitä, että onko riittävän hyvä äiti omille lapsille? Muistanko tarpeeksi olla lähellä ja halata? Täydellisyyteen ei varmasti pääse ja virheitä tulee tekemään. Äitiyteen mahtuu niin paljon erilaisia tunteita, ettei sitä koskaan kukaan olisi ennen lapsia pystynyt kertomaan. Pelkästään rakkauden määrä omaa lasta kohtaan on jo niin valtava.

Alla oleva kuva on mun lempparikuva, ja olen miettinyt, että maalauttaisin taulun tästä muistoksi meidän Utsjoen reissusta <3

Meidän päivä alkoi perinteisesti sillä, että itse jäin nukkumaan aamulla kun mies lasten kanssa nousi aamupalan laittoon. En kyllä varmaan kauheasti nukkunut enää sen jälkeen, kun he sängystä lähtivät, mutta sain rauhassa makoilla ja odotella 🙂

Kun aamupala oli pöydässä, niin he tulivat herättämään ja onnittelemaan lahjojen ja korttien kanssa. Aina yhtä ihana saada lasten tekemiä kortteja, ja suklaita joita he itse ovat käyneet ostamassa! Mieheltä sain uuden Garminin älykellon, siihen pitää vielä vähän perehtyä, koska ominaisuuksia oli niin paljon. Oli mukava päästä valmiille aamupalalle. Tyttö oli myös leiponut täytekakun ja sekin oli tosi hyvää.

Me lähdettiin aamupalan jälkeen käymään tunturissa, koska yöllä oli ollut pakkasta niin kelkalla pääsi vielä hyvin liikkumaan. Alkaa olemaan kyllä viimeisiä hetkiä kelkkailla. Sää oli myös ihan mahtava, aurinko paistoi heti aamusta. Juotiin kahvit tunturissa ja pojat leikkivät. Joka ikinen kerta tuolla tunturissa täytyy vaan pysähtyä ja ihastella maisemia. Ja nyt alkaa väkisin pyörimään mielessä myös se, että kesällä täältä lähdemme pois. Ikävä tulee <3 Iltapäivällä mies ja pojat valmistivat vielä hyvän ruoan, pottumuusia ja poronkäristystä. Kylläpä maistui hyvälle! Muuten kait me ollaan aika lailla levähdelty tämä päivä ja vietetty aikaa oman perheen kesken.

Mukavaa äitienpäivän iltaa jokaiseen kotiin! Meillä on kodassa, sekä saunauunissa tulet, joten touhua riittää vielä tälle illalle 🙂

Lapsuus se on, korvaamaton.
Paljon mä sain, siks kiitän sua vain.
Äidille vaan, laulaa nyt saan, äideistä parhaimman sain.
Lohdun hän loi,
suojan hän soi.
Hellyyttä koin,
siks kiittää vain voin.
Rakkaudestaan voimaa mä saan,
äideistä parhaimman sain.

Hän ymmärtää ja lohduttaa,
laulun tään hän nyt saa.
Kallein hän on, niin korvaamaton,
parhain hän on äiti mun.
Luotas jos tie, kerran mun vie,
suureks kun vartun, unhoon jää et.
Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää
Äideistä parhain sä oot.

Vappu

Meidän vappu on sujunut oikeinkin rauhallisissa merkeissä, kuinkas muutenkaan. Meille ei vappu ole koskaan ollut mikään iso juttu, mutta ainahan se pitää perinteiset munkit ja simat ainakin tehdä, sekä jotain herkkuja ostaa muutenkin. Nyt kun olemme täällä pohjoisessa, ei ole ehkä tuntunut edes vapulta, kun lunta on vielä kauheasti ja pääsee kelkkailemaan yms. Yleensä ollut tapana siivota pihaa vappuna.

Eilen illalla lähdettiin koko perheellä käymään pikku mutka tuossa tunturissa, lähellä kotia. Otettiin makkarat, kahvit ja kaakaot mukaan, sekä tietysti vaahtokarkkeja nuotiolla paistettavaksi. Me mahdutaan just ja just koko porukka tuohon meidän kelkka-pulkka yhdistelmään, mutta kovin kauas ei sillä kombolla uskalla lähteä. Lapset ottivat rattikelkan, liukurin ja lumilaudat mukaan.

Katsottiin tunturissa suhteellisen suojainen paikka, missä on hyvä tehdä nuotio ja syödä. Mies teki notskin ja lapset juoksivat innoissaan tunturissa. Jonkin verran oli lumi sieltäkin jo lähtenyt, ja kiviä oli melkoisesti.

Paisteltiin makkaraa ja vaahtokarkkeja, sekä juotiin kaakaot ja kahvit. Ilma oli kyllä aivan täydellinen, aurinko paistoi eikä tuullut juuri yhtään vaikka aika korkealla oltiin. Lapset kyllä viihtyisivät tuolla tunturissa vaikka kuinka pitkään, ja itsekin 🙂 Vaikka keli oli melko lämmin, niin aina se pikkusen alkaa palelee kun paikoillaan on hetken aikaa ja ruokkii lapsia ilman hanskoja.

Olimme nuotiolla varmaan tunnin ja lähdimme ajelemaan takaisin päin. Pikku matka ajettiin ja sitten lapset jäivätkin jo kyydistä pois ja laskivat kotiin. Nuorimmainen tuli tietysti kelkalla. Kotiin kun menimme, tein pikasiivouksen taloon ja tuntui että olisin aivan valmis nukkumaan. Mies teki vielä illan töitä ja itse puuhastelin kotihommia.

Tänään mulla oli tarkoitus käydä juoksemassa vähän pidempi lenkki, mutta jotenkin tuntui, että koko kroppa on aivan jumissa ja kankea, joten päätin lähteä kävelylle. Koitan opetella siihen, että kuuntelen tässä liikunnan harrastamisessa enemmän omaa kehoa, enkä esim lähde väkisillä juoksemaan jos tuntuu siltä, ettei nyt ehkä kannata. Uskon, että huomenna tai ylihuomenna kulkee juoksu hyvin, kun malttaa pitää lepopäiviäkin.

Kävelin ylös tunturiin ja nautin ihanasta auringonpaisteesta. Tuolla tunturissa tulee aina niin kiitollinen mieli siitä, että saadaan edes tämä yksi talvi ja kevät olla täällä ja nauttia näistä maisemista. Näin myös ketun melko läheltä ja säikähdin vähä sitä 🙂

Piti hetkeksi istua alas kuuntelemaan, kun puro solisi niin kivasti 🙂

Alas tullessa kävin vielä vähän kävelee pitkin Nuorgamintietä ja nautin vain hiljaisuudesta ja ilmasta. Kun pääsi kotiin, niin meni ehkä 15 min ja keli muuttui aivan toisenlaiseksi. Lunta alkoi tulemaan ihan kunnolla ja aurinkoa ei näkynyt enää missään. Onneksi kerkesin käydä. Täällä pohjoisessa on saanut huomata kyllä ihan kunnolla nämä sään vaihtelut, tosi nopeasti saattaa ilma muuttua aivan toisenlaiseksi.

Mies kävi meidän vanhimman pojan kans myös pilkillä tänään, mutta kalaa ei tällä kertaa tullut kotiin asti. Sain kuitenkin tehtyä rautukeiton, kun pakasteesta löytyi sen verran kalaa. Vielä ainakin näyttää huomiselle oikein nättiä keliä, jos se näyttää vielä huomennakin, niin suuntaamme koko porukka taas retkelle johonkin 🙂

Mukavaa vappuiltaa kaikille <3

Meidän pääsiäinen

Jos kaikki olisi normaalisti, eikä koronaa olisi, me oltaisiin saatu pääsiäiseksi mummulan väki meille. Kylläpä muuten harmitti kaikilla! Mutta yllättävän hyvin lapsetkin ottivat asian, niiinku ymmärtäisivät, ettei nyt kitinät ja itkut auta. Olimme suunnitelleet retkeä tunturille, hiihtämistä ja kelkkailua. Onneksi omalla perheelläkin nuo kaikki pystyi toteuttaa 🙂

Lauantaiaamuna lähdimme koko perheellä retkelle ja pilkille Mantojärvelle. Mies lähti neljän lapsen kans kelkalla, reki perässä, ja minä lähdin nuorimmaisen kanssa autolla. Autolla pääsi lähelle järveä, päästiin kävelemällä autolta sinne. Sää oli aivan täydellinen. Pari astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Tehtiin nuotio järvelle, paisteltiin makkaraa ja juotiin kahvia ja kaakaota. Mies ja lapset pilkkivät jonkin verran, kalaa ei kyllä tullut yhtään tänään. Lapset myös ajelivat kelkalla pitkin järveä.

Kotiin tullessa kaikki oli vähän väsyneitä, varsinkin äiti ja isi 🙂 Nukuttiin pikku päikkärit ja esikoinen teki ruoaksi tortillapitsoja. Muutaman tunnin levähtelyn jälkeen päätettiin lähteä käymään vielä koko porukalla tunturissa, koska keli oli niin hyvä ja ilta-aurinko sekä auringonlasku tunturissa on aivan äärimmäisen kaunis. Isommat pojat ottivat lumilaudat mukaan, ja otettiin myös rattikelkka ja liukuri.

Tässä kuvassa kaikki meidän rakkaat lapsukaiset <3

Lauantai-iltana puoli kahdentoista aikaan, käytiin katsoo miehen kanssa revontulia meidän pihalla. Hetken oli aivan täydellisen näköiset, ei vaan saatu kuvia kameralle kun asetukset ei ollut kunnossa. Puhelimella sain muutaman epätarkan kuvan otetua. Olimme jo ajatelleet, ettei niitä enää tälle talvea näy, mutta näköjään vielä näkyi 🙂

Tänään käytiin pikku mutka miehen kanssa tuossa tunturissa ajelee kelkalla, minä ajoin ja mies istui kyydissä. Kahvit juotiin tunturissa ja otettiin muutama kuva.

Meillä on ollut koronasta huolimatta oikein ihana pääsiäinen. Huomenna voitaisiin levähdellä kotona ja kerätä voimia etäkouluviikkoon. Ensi viikolla teen postauksen siitä, miten meidän perheessä on etäkoulu sujunut 🙂

Mukavaa iltaa kaikille <3

Utsjoen lenkkimaisemat

Nyt on se aika vuodesta, kun kelit alkavat olemaan parhaimmillaan ja iltaisinkin on vielä valoisaa. Olen aina harrastanut jossain määrin juoksua, ja täällä olen saanut taas uuden innostuksen siihen. Ehkä tämä korona-aika on tehnyt myös osansa, kun ei oikein mihinkään pääse, niin helppo vetää vaan lenkkarit jalkaan ja lähteä lenkille.

Eilen illalla kävin noin kuuden kilometrin lenkin juoksemassa. Keli oli mitä parhain, muutama aste plussan puolella. Aurinko laski lenkin aikana ja ihailin vain maisemia koko juoksun ajan. Nuorgamintie alkaa olemaan melkein kokonaan sula, joten nastalenkkarit saa kohta vaihtaa jo tavallisiin lenkkareihin. Täällä lenkkeillessä on vain yksi huono puoli. Luonto ja maisemat ovat niin kauniit, että useamman kerran joutuu pysähtymään ja ottamaan valokuvia. Ja joka kerta, kun tuolla luonnossa liikkuu, tulee jo etukäteen se haikeus siitä, että jossain vaiheessa täältä täytyy lähteä pois. Siihen asiaan palaan varmasti vielä monta kertaa täälllä blogissakin.

Iltalenkki Nuorgamintiellä 7.4.2020

Tunturissa olen käynyt myös lenkillä, ja odotan innolla sitä kun lumet sulaa ja pääsee myös juoksemaan sinne. Takuulla on tehokasta ja hieman erilaista juoksemista. Meiltä pääsee aivan vierestä tunturiin, ja lapsetkin ovat innostuneet siellä lenkkeilemään. Teen joku päivä ihan oman postauksen tuosta meidän viereisestä tunturista. Siellä maisemat ovat aivan mahtavat!

Mukavaa illan jatkoa kaikille!