Juhannusta ja synttäreitä

Me vietettiin Juhannusta täällä Utsjoella, kotona. Mieheni veljen perhe tuli tänne meille juhannuksen viettoon, oli kyllä tosi mukavaa. Perjantaina oli aika huono sää. Ei satanut mutta oli melko kylmää ja tuulista. Lauantaina ja sunnuntaina oli onneksi hyvät kelit.

Perjantaina miehet ja pojat kalastivat ja illasta menivät soutaa tuohon Tenojokeen. Yksi neljän kilon lohi sieltä puolilta öin sitten tulikin. Muuten ei kalaa tullut viikonlopun aikana.

Meillä oli ihan rento Juhannus, mentiin ihan fiiliksen mukaan. Illalla miehet loimuttivat ja paistoivat kodassa lohta. Syötiin kalaa ja salaattia. Britakakun leivoin myös juhannuskahville.

Lauantaina meidän kuopus Eemil täytti kaksi vuotta. Aamulla hän sai lahjaksi kauan odottamansa Palomies- Samiauton. Voi että kuinka onnellinen hän olikaan! <3 Eemil on jo pitkään tykännyt katsoa palomies-Sami videoita ja itsekseen saattaa leikkiä välillä palomies-Samia. Lahja oli kyllä niin mieluinen, ja hän on joka päivä leikkinytkin sillä tosi paljon.

Lauantaina leivoin synttärikahville Eemilin lempiherkkua, mutakakkua. Söimme sitä vaniljajäätelön kanssa. Sen kummemmin ei synttäreitä juhlittu, tänne asti kun ei viitsitty alkaa kummeja ja isovanhempia kutsumaan 🙂

Vaikea uskoa, että Eemilin syntymästä on jo kaksi vuotta! Ihan hirveän nopeasti kulunut aika, ja hänestä on yhtäkkiä kasvanut niin iso poika.

Juhannus meni kyllä taas niin nopeasti ohi, ja vaikea uskoa, että kohta ollaan jo kesäkuun loppupuolella menossa. Tämä ja ensi viikko enää täällä, ja sitten suuntaamme takaisin Iihin, omaan kotiin. Koitetaan ottaa kaikki ilo irti vielä näistä parista viikosta 🙂

Juhannusyönä

Kiva viikonloppu

Mun vanhemmat ja kaksi veljeä tulivat meille perjantai-iltana puoli kahdentoista aikaan, ja lähtivät pois sunnuntaiaamuna puoli kymmenen aikaan. Tulivat samalla hakemaan mun siskon pois täältä. Meillä oli siis vain lauantaipäivä aikaa touhuta, mutta me kerettiin tehdä vaikka mitä. Ja ei ollut edes kiireen tuntua ollenkaan.

Lauantaina lähdimme aamupalan jälkeen käymään retkellä Kalkujoenlammen kodalla. Otimme evääksi makkaraa, pullaa ja kahvia, sekä tietysti juomista tarpeeksi. Lämmintä oli yli kaksikymmentä astetta, aivan täydellinen retkeilysää.

Eemilille otimme nyt kantorinkan mukaan, ja hän viihtyikin siellä hyvin. Mentiin pidempää ja loivempaa reittiä sinne kuin viimeksi, noin kaksi kilometriä suuntaansa. Reitti oli jo melkein täysin kuiva, eikä kengät kastunut ollenkaan.

Mentiin tosi hissukseen, paitsi osa lapsista paineli jo edeltä sinne. Ihastelimme maisemia matkan varrella ja otimme valokuvia. Perillä mies teki ulos nuotion, paisteltiin makkaraa ja kahviteltiin. Lammen varrella on myös ulkotulipaikka ja pöytä ja penkit, joten siellä on tosi hyvä retkeillä kyllä. Oli mukava rauhassa istua ja nauttia kesäpäivästä. Sääskiäkään ei ollut vielä ollenkaan.

Tulomatka menikin nopeasti, ja ajeltiin vielä käymään kaupassa jäätelöostoksilla. Kotona levähdettiin vähän ja tehtiin ruokaa.

Ruokalevon jälkeen lähdimme käymään katsomassa Utsjoen kirkkoa ja kirkkotupia. Siellä on kyllä niin kaunista, että suosittelen kesällä täällä ollessa ehdottomasti käymään siellä. Lapsetkin innoissaan kiertelivät siellä. Kirkkotuvat ovat peräisin 1800-luvun alusta, ja sitä miettii kun siellä kiertelee, että mitäkähän kaikkea siellä on tapahtunut joskus ja millaista ollut. 1930-luvulla tuvat ovat olleet vielä ahkerassa käytössä.

Lapset olivat pitkin päivää puhuneet, että haluavat uimaan, joten kun lähdimme kirkkotuvilta, niin ajoimme vielä Nisulammelle uimaan. Pojat uivat ja sen jälkeen kotiin ajaessamme haettiin vielä vielä iltapalaksi hampurilaiset Annukan grilliltä 🙂

Loppuilta istuskeltiin terassilla ja nautittiin auringosta. Saunan jälkeen oltiinkin aika valmiita nukkumaan. Meillä oli tosi mukava viikonloppu 🙂

Ihana, ihana kesä!

Voi että me ollaan nautittu nyt kun ilmat lämpeni. Itse olen kyllä niin henkeen ja vereen kesäihminen, että tuntuu aina kesän tullessa heräävänsä aivan kuin uudestaan eloon. Valoisaa on aamusta iltaan ja yölläkin, ja tuntuu ettei malta öisin edes nukkua. Ja eipä sitä kesäisin niin paljoa unta tarvikaan kuin talvella.

Meillä on tämä talo täällä Utsjoella aivan Tenojoen rannassa. Ei ehkä lasten kannalta se paras mahdollisin paikka, mutta olemme tottuneet olemaan veden äärellä. Sen vaan tietää, ettei kestä jättää nuorinta ulos edes hetkeksi vahtimatta. Meillä olisi kyllä Eemil, kohta 2-vuotias aivan kokoajan ulkona. Tykkää touhilla omia juttuja ja vaikka vaan tallustella ympäriinsä. Ei ole onneksi vielä ainakaan kertaakaan yrittänyt tuonne joelle, toivotaan ettei hoksaakaan sinne alkaa karkailee.

Täällä ei ole vielä yhtään sääskiä, niin nyt on ollut niin mukava ulkoilla. Iltaisin tulee kahvit juotua takaterassilla kun ilta-aurinko paistaa siihen. Ihan parasta!

Meillä lapset pystyttivät kaksi telttaa ulos ja ovat nyt pari yötä jo teltoissa nukkuneet. Se on aina jotenkin varma kesän merkki kun alkaa teltassa yöpyminen. Hyvin ovat kuulemma tarenneet. Mun nuorin sisko on nyt meillä täällä Utsjoella, mukava kun on esikoisellekin kaveri kokoajan 🙂

Me ollaan täällä Utsjoella vielä kuukausi. Äkkiä on kyllä puoli vuotta mennyt ja kohta on lähdön aika. Pitää koittaa nauttia vielä näistä viimeisistä viikoista täällä ja tehdä kaikenlaista. Odotellaan kovasti, että tunturissa lähtisi viimeiset lumet ja vähän maasto kuivuisi, niin pääsisi käymään siellä telttailemassa.

Näillä näkymin saadaan myös vieraita tänne kesäkuun aikana, se olisi kyllä tosi mukavaa. Tämä paikka on kyllä niin ihana, ja nyt tullut kyllä päivittäin haikea olo siitä, että ei mene kuin hetki että lähdemme kotiin. Toisaalta tiedän, että kohta alkaa varmaan haluttamaan jo omallekin mökille Iijoen varteen 🙂

Kävelylenkillä kuvattua

Toivotaan lämmintä ja ihanaa kesää 🙂

Äitienpäivä

Minulla on ollut tänään jo 13. äitienpäivä. Tulin äidiksi 17.12.2007, kun sain tyttäreni syliin muutama kuukausi ennen kuin täytin 20 vuotta. Nyt jälkeenpäin kun ajattelee, tuntuu että sitä on ollut niin nuori silloin. Ja onhan sitä ollutkin. Mutta silti ihan valmis äidiksi. Näihin vuosiin on mahtunut vielä neljän ihanan pojan syntymät.

Joka vuosi tämä päivä herättää monenlaisia tunteita. Suurta kiitollisuutta ja rakkautta omista lapsista, sekä omasta äidistä <3 Toki päivittäin tuntee niitä samoja tunteita, mutta erityisesti tänä päivänä miettii enemmän omaa äitiyttä, ja saa liikuttua useamman kerran päivän aikana. Miettii myös sitä, että onko riittävän hyvä äiti omille lapsille? Muistanko tarpeeksi olla lähellä ja halata? Täydellisyyteen ei varmasti pääse ja virheitä tulee tekemään. Äitiyteen mahtuu niin paljon erilaisia tunteita, ettei sitä koskaan kukaan olisi ennen lapsia pystynyt kertomaan. Pelkästään rakkauden määrä omaa lasta kohtaan on jo niin valtava.

Alla oleva kuva on mun lempparikuva, ja olen miettinyt, että maalauttaisin taulun tästä muistoksi meidän Utsjoen reissusta <3

Meidän päivä alkoi perinteisesti sillä, että itse jäin nukkumaan aamulla kun mies lasten kanssa nousi aamupalan laittoon. En kyllä varmaan kauheasti nukkunut enää sen jälkeen, kun he sängystä lähtivät, mutta sain rauhassa makoilla ja odotella 🙂

Kun aamupala oli pöydässä, niin he tulivat herättämään ja onnittelemaan lahjojen ja korttien kanssa. Aina yhtä ihana saada lasten tekemiä kortteja, ja suklaita joita he itse ovat käyneet ostamassa! Mieheltä sain uuden Garminin älykellon, siihen pitää vielä vähän perehtyä, koska ominaisuuksia oli niin paljon. Oli mukava päästä valmiille aamupalalle. Tyttö oli myös leiponut täytekakun ja sekin oli tosi hyvää.

Me lähdettiin aamupalan jälkeen käymään tunturissa, koska yöllä oli ollut pakkasta niin kelkalla pääsi vielä hyvin liikkumaan. Alkaa olemaan kyllä viimeisiä hetkiä kelkkailla. Sää oli myös ihan mahtava, aurinko paistoi heti aamusta. Juotiin kahvit tunturissa ja pojat leikkivät. Joka ikinen kerta tuolla tunturissa täytyy vaan pysähtyä ja ihastella maisemia. Ja nyt alkaa väkisin pyörimään mielessä myös se, että kesällä täältä lähdemme pois. Ikävä tulee <3 Iltapäivällä mies ja pojat valmistivat vielä hyvän ruoan, pottumuusia ja poronkäristystä. Kylläpä maistui hyvälle! Muuten kait me ollaan aika lailla levähdelty tämä päivä ja vietetty aikaa oman perheen kesken.

Mukavaa äitienpäivän iltaa jokaiseen kotiin! Meillä on kodassa, sekä saunauunissa tulet, joten touhua riittää vielä tälle illalle 🙂

Lapsuus se on, korvaamaton.
Paljon mä sain, siks kiitän sua vain.
Äidille vaan, laulaa nyt saan, äideistä parhaimman sain.
Lohdun hän loi,
suojan hän soi.
Hellyyttä koin,
siks kiittää vain voin.
Rakkaudestaan voimaa mä saan,
äideistä parhaimman sain.

Hän ymmärtää ja lohduttaa,
laulun tään hän nyt saa.
Kallein hän on, niin korvaamaton,
parhain hän on äiti mun.
Luotas jos tie, kerran mun vie,
suureks kun vartun, unhoon jää et.
Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää
Äideistä parhain sä oot.

Retki Kalkujoen kodalle

Lauantaina oli niin hieno ilma, että lähdimme aamusta käymään retkellä Kalkujoen kodalla. Mietimme ensin, että viedään autolla kelkka kylälle ja siitä lähdetään kelkalla, mutta tulimme hetken mietinnän jälkeen siihen tulokseen, että menemme ennemmin kävellen. Eleonoora, meidän esikoinen ei halunnut lähteä mukaan, sanoi että voi tehdä sillä aikaa ruoan meille 🙂

Ajoimme koululle auton ja lähdimme siitä kävelemään. Ei otettu edes kantorinkkaa Eemilille, meidän kuopukselle, vaan rattikelkka vain. Matka koulun takaa reittiä (Annankurun polku) pitkin on noin 800m, mutta melko jyrkkää nousua. Eemil, joka on vajaa 2- vuotias, meinasi heti alkuun alkaa änkyröimään, eikä meinannut meidän antaa kantaa häntä, eikä suostunut menemään rattikelkkaan. Suostui kuitenkin sitten menemään isin syliin, mutta välillä piti päästä myös kävelemään.

Meillä kaikilla oli vaatetta aivan liikaa, aurinko lämmitti niin hyvin eikä tuullut juuri ollenkaan. Pari kertaa pysähdyttiin vähäksi aikaa levähtämään ja juomaan vettä. Loppumatkasta oli hieman tasaisempaa ja Eemilkin suostui tulemaan rattikelkkaan istumaan. Olisi siis ollut järkevää ottaa kantorinkka mukaan, pienille hieman liian jyrkkää nousua ainakin näin talvella, kun on paljon lunta. Luulenpa, että kesällä mennään melko näppärästi tuonne makkaraa paistelee 🙂

Perille kun päästiin, niin pojat lähtivät touhuamaan omia juttuja ja mies meni laittaa kotaan tulet. Kodan lähellä on halkovaja, missä on säkeissä halkoja. Vessa löytyy myös. Paisteltiin makkaraa ja syötiin munkkeja. Paistettiin myös vaahtokarkkeja lopuksi. Isommat pojat eivät vaan oikein malttaneet edes käydä syömässä, koska heillä oli niin hauskaa tunturissa. Olivat nähneet ketun ja lähteneet sitä seuraamaan 🙂

Kodassa alkoi lopussa olemaan jo niin kuuma, että oli pakko lähteä pihalle. Pojat sanoikin, että tännehän voisi tulla vaikka yöksi. Ehkä tulemmekin, viimeistään kesällä 🙂

Keli oli kyllä niin ihana, että olisi tehnyt mieli jäädä vaan ottamaan tunturiin aurinkoa. Täytyi kuitenkin lähteä, koska Eemil alkoi olemaan jo väsynyt ulkona olemisesta. Matka takaisin autolle menikin näppärästi, mies laski Eemilin kans rattikelkalla ja me muut käveltiin. Oli kyllä niin jyrkkää välillä, että oli pakko laskea pyllymäkeä muutama pätkä.

Kotiin tullessa meitä odotti juuri valmistunut lasagne. Tytär oli käynyt pyörällä kaupasta ostaa aineet ja tehnyt ruoan. En voi välillä kuin ihmetellä, kuinka iso tyttö meillä jo on 🙂 Lämmitimme myös päiväsaunan ja saunoimme miehen kanssa ihan rauhassa. Loppuilta menikin melkein levähdellessä ja vähän kotihommia tehdessä.

Ihanaa kevättä jokaiselle <3

Korona-ahdistus

Ajattelin kirjoittaa omia ajatuksiani koronasta, ja siitä miten se on vaikuttanut meidän perheeseen. Alussa sitä ei osannut ottaa kovinkaan vakavasti. Mutta kun esimmäiset rajoitukset tulivat ja Suomi meni poikkeustilaan, tiesi että nyt on jotakin vakavampaa kyseessä. Toki senkin jälkeen tullut välillä semmoinen olo, että onko tämä koko koronahomma vaan joku huono vitsi 😉

Meillä täällä Utsjoella se ei ehkä ihan samalla lailla näy kuin muualla, koska täällä ollaan muutenkin enemmän oman perheen kesken ja täällä on paljon vähemmän sosiaalisia kontakteja normaalistikin. Alussa seurasin uutisia kokoajan ja katsoin kaikki tiedotustilaisuudet. Myöhemmin tulin siihen tulokseen, että ei ehkä kannata. Vaikka en pelkääkään sitä, niin alitajunnassa alkoi pyörimään kokoajan pelkkä korona.

Periaatteessa liikkumisrajoitukset ei aivan hirveästi ole täällä meihin vaikuttaneet, mitä olisi varmasti vaikuttanut jos Iissä oltaisiin nyt. Kaupassa käydään pakolliset, ja mies käy töissä. Nyt olen kyllä ajatellut ottaa tavaksi, että alan kerran viikossa tilaamaan ruoat suoraan kotiin Nuorgamin K-kaupasta. Kaksi kertaa olen nyt tilannut, ja on ollut hyvä kokemus. Mukava perjantaina kun on saanut talon siivottua, odotella sitten ruokakuljetusta 🙂

Eniten ehkä näkynyt ja tuntunut tämä korona täällä siten, että ei olla tänne pohjoiseen saatu läheisiä käymään. Aika monet olivat tulossa meille kevään aikana, mutta kaikki joutuivat perumaan tulonsa. Sekä tietysti se, ettei lapset ole koulussa eivätkä pääse harrastamaan mitään sählyjä yms.

Nyt kun tätä Korona-aikaa on jo se puolitoista kuukautta takana, välillä iskee ahdistus. Millon tämä oikein loppuu? Saadaanko kesälläkään nähdä läheisiä kun palaamme kotiin Iihin? Monenlaisia kysymyksiä pyörii mielessä ja mihinkään ei oikein ole vastauksia. Toivottavasti saadaan pian tietoa, miten tuleva kesä menee. Senhän me jo tiedämme, että ainakin kaikki isot tapahtumat on kesältä peruttu. Ei auta kuin toivoa, että tauti saadaan hallintaan ja pystyttäis jo kohta elämään normaalia elämää. Mutta ollaan kyllä oltu äärimmäisen kiitollisia siitä, että ollaan just nyt, tänä talvena täällä pohjoisessa asumassa <3

Nyt on taas tälle viikkoa etäkoulu ohi ja saadaan alkaa viikonlopun viettoon. Huonoa säätä luvattu ainakin huomiselle, joten katsotaampa pääseekö sitä tuonne luontoon ja tunturiin retkeilee ollenkaan tänä viikonloppuna. Munkkeja vois ainakin leipoa huomenna ja laittaa sima tulemaan 🙂

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Kuinka paljon ihminen oikeastaan tarvitseekaan?

Tätä asiaa olen miettinyt paljon täällä Utsjoella ollessani. Tarviiko monta erilaista kauppaa lähelle? Tarviiko monta erilaista harrastusta lapsille? Ei välttämättä tarvi. Täällä on yksi kauppa. Siellä on suhteellisen hyvä valikoima kaikkea, vaikkakin pieni. Mutta tänne ei joka päivä tule ruokakuormaa, ja aina ei kaikkea saa kaupasta mitä haluaisi. Leipä on usein loppu. Hedelmiä ei aina ole. Mutta tähän on tottunut. Enää en edes kaipaa ympärille isoja kauppoja tai Kärkkäistä. Jos leipä loppuu niin leivotaan sämpylää. Kuivahiivaa mulla on kyllä nykyään aina kaapissa. Oikeasti sitä pärjää niin paljon vähemmälläkin. Ja varsinkin meidän isommat pojat ovat tykänneet siitä, että äiti leipoo nykyään niin usein pullaa ja sämpylää 🙂 Sunnuntaisin ei ole kauppa auki, ja arkenakin vain kuuteen. Siihenkin on tottunut. Kuinkahan monesti sitä oltaisiin sunnuntaisin haettu kaupasta jotain hyvää iltapaa jos se olisi ollut auki. Nyt ei tarvi hakea. Pääsiäinenkin meni hyvin vaikka kauppa ei ollut pyhien aikaan auki. Tiistaina kylläkin joutui aamusta kauppaan jo lähtemään.

Nykyään muutenkin kaiken mahdollisen saa tilattua netistä. Lastenvaatteet, ruokaakin. Ja niin me ollaan täällä tehtykin. Toisaalta niin helppoakin, kun ei tarvitse kierrellä pitkin kauppoja. Rahaa menee ruokaan enemmän kuin Iissä ollessa, mutta sehän on aika ymmärrettävää, kun on vain yksi kauppa, niin hinnat ovat korkeampia.

Tavallaan välillä ehkä ahdistaa se ajatus, että kun mennään takaisin Iihin, niin siellä on kaikki vieressä. Kokoajan. Kyllähän se lapsiperheessä helpottaa arkea, mutta kun on huomannut, ettei oikeasti tarvitse tämän enempää mitään. Mutta sitten kun kaikki on lähellä, niin jatkuasti sitä vaan on asiaa sinne ja tänne ja tuonne. Kärkkäiselle menee puolet palkasta 😉

Toivon kovasti, että kun aika on mennä takaisin Iihin, niin osaisi siellä pysähtyä myös välillä tärkeimpien äärelle, eikä olisi jatkuva kiire kokoajan johonkin. Mutta en tiedä miten se onnistuu. Kaupat kun ovat ilta kymppiin asti auki, niin helposti siellä sillon illalla käy. Nyt ei voi käydä, kun ei mikään ole auki enää kuuden jälkeen. Ja lasten harrastusjuttuja miettinyt paljon, jatkaako pojat uudestaan joukkueessa vai riittäisikö harrastekiekko? Pojat haluaisivat jatkaa, mutta toisaalta ovat täällä tykänneet muistakin harrastuksista, mitä ei ennen ole kerennyt harrastaa. No, vielä on onneksi aikaa miettiä ja pähkäillä näitä asioita.

Olen myös monen vuoden tauon jälkeen lukenut täällä kirjoja. Olen aika levoton ihminen, ja tuntuu että kokoajan pitäisi tehdä jotakin “hyödyllistä”. Vaikea istua sohvalle ja aloittaa kirjan lukeminen, jos tietää että pyykit on koneessa odottamassa narulle laittoa 🙂 Mutta nyt oon välillä ihan opetellut siihen, että otan sitä omaa aikaa esimerkiksi sille lukemiselle.

Ainoa asia mitä täällä kaipaa, on läheiset, rakkaat ihmiset. Perhe ja ystävät. Niitä ei korvaa täällä mikään. <3 Mutta täällä tunturien keskellä, kaukana kaikesta kiireestä, elämä tuntuu vaan jotenkin yksinkertaisemmalta ja ainakin henkisesti helpommalta <3

Mukavaa iltaa kaikille! <3

Etäkoulu kolmen koululaisen kanssa

Meillä on kolme koululaista. Kolmannella, neljännellä ja kuudennella luokalla. Kun päätös koulujen sulkemisesta tuli, mulle iski ensimmäisenä kamala ahdistus. Mietin monta päivää, että miten riitän kaikille tässä, jos täytyy ottaa vastuu myös lasten oppimisesta. Yhtäaikaa olin helpottunut siitä, etten ole itse nyt töissä, ettei lasten tarvitse olla keskenään kotona.

Jokainen lapsista sai oman tietokoneen koululta käyttöön. Ensimmäinen etäkouluviikko oli kamala. Joka suunnasta kuului kokajan äiti,äiiitiiiii,äitiiiiiiii!! Tuntui ettei tiennyt miten päin olisi ja ahdisti ihan kamalasti. Kokoajan jollakin netti pätki ja pojat ei oikein osannut tehtäviä alkaa tekemään itsekseen. Olin puolen päivän aikaan jo ihan poikki. No, ensimmäisen viikon jälkeen tilanne rauhoittui ja päivät alkoivat sujumaan aivan mukavasti. Välillä joutuu kyllä kehottaa lapsia ottamaan hieman parempia työskentelyasentoja.

Täällä Utsjoella tosiaan on etäopetus siten, että opettaja on kokoajan Teamsin välityksellä videoyhteydessä lapsiin. Tehtävien tekemisen ajaksi vain katkaistaan videoyhteys. Välitunnit ja tunnit on normaalissa aikataulussa. Pojat käyvät myös monesti välitunnilla nopeasti ulkona. Lapset ensisijaisesti kysyvät neuvoa opettajalta, välillä vaan joudun hieman poikia neuvomaan. Välillä on päiviä, ettei mun tarvitse puuttua ollenkaan heidän koulutehtäviin. Vanhin lapsista tekee täysin itsenäisesti kouluhommat, omassa huoneessaan. Ja positiivisia asioita tästä toki löytyy myös mm. kutosluokkalaisen köksän tunnit. Tänäänkin hänellä on kotitaloutta, ja aikoi tehdä iltaruoaksi makkarakeiton 🙂 Se hyvä asia on myös tässä etäkoulussa, ettei aamuisin tarvitse herätä niin aikaisin, eikä tarvi etsiä kenenkään pipoja ja hanskoja kiireessä.

Kouluruokailu on myös järjestetty täällä hyvin. Kahden päivän ruoat saadaan kerralla. Me asumme sen verran kaukana kylältä, että meille tuodaan ruoka kotiovelle asti. Kiitos Utsjoen kunta! Enää ei ahdista tämä etäkoulu, vaikka tottakai toivoisin, että koronahomma olisi äkkiä ohi ja lapset pääsisivät kouluun. Mutta olemme valmistautuneet siihen, että tänä keväänä ei enää koulussa käydä.

Onhan tämä etäkoulu laittanut mun ja pikkupoikien rauhalliset arkiaamut aivan uusiksi. Meillä oli kahden nuorimman lapsen kans tullut tosi selkeä rytmi aamupäiviin, ja sehän sekoittui aivan kokonaan. En viitsi lähteä pienten kans esim. lenkille, koska koululaiset saattavat tarvita apua koulutehtävissä ja haluan silloin olla tässä lähellä. Koen tavallaan nyt, että aina kun lapsilla päättyy koulupäivä, niin mulla alkaa päivä. Koululaiset ottavat välillä myös pieniä mukaan kouluhommiin, esimerkiksi jos katsovat jotain koulutehtäviin liittyviä videoita.

Lapsilta jos kysytään, niin he kyllä tykkäävät tästä etäkoulusta. Ja ei tämä pahalta enää minustakaan tunnu 🙂 Mutta jos valita saa, niin kyllä ennemmin ne koulussa pitäisin. Ehkä sitten ensi syksynä taas.

Mukavaa päivää kaikille <3

Meidän pääsiäinen

Jos kaikki olisi normaalisti, eikä koronaa olisi, me oltaisiin saatu pääsiäiseksi mummulan väki meille. Kylläpä muuten harmitti kaikilla! Mutta yllättävän hyvin lapsetkin ottivat asian, niiinku ymmärtäisivät, ettei nyt kitinät ja itkut auta. Olimme suunnitelleet retkeä tunturille, hiihtämistä ja kelkkailua. Onneksi omalla perheelläkin nuo kaikki pystyi toteuttaa 🙂

Lauantaiaamuna lähdimme koko perheellä retkelle ja pilkille Mantojärvelle. Mies lähti neljän lapsen kans kelkalla, reki perässä, ja minä lähdin nuorimmaisen kanssa autolla. Autolla pääsi lähelle järveä, päästiin kävelemällä autolta sinne. Sää oli aivan täydellinen. Pari astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Tehtiin nuotio järvelle, paisteltiin makkaraa ja juotiin kahvia ja kaakaota. Mies ja lapset pilkkivät jonkin verran, kalaa ei kyllä tullut yhtään tänään. Lapset myös ajelivat kelkalla pitkin järveä.

Kotiin tullessa kaikki oli vähän väsyneitä, varsinkin äiti ja isi 🙂 Nukuttiin pikku päikkärit ja esikoinen teki ruoaksi tortillapitsoja. Muutaman tunnin levähtelyn jälkeen päätettiin lähteä käymään vielä koko porukalla tunturissa, koska keli oli niin hyvä ja ilta-aurinko sekä auringonlasku tunturissa on aivan äärimmäisen kaunis. Isommat pojat ottivat lumilaudat mukaan, ja otettiin myös rattikelkka ja liukuri.

Tässä kuvassa kaikki meidän rakkaat lapsukaiset <3

Lauantai-iltana puoli kahdentoista aikaan, käytiin katsoo miehen kanssa revontulia meidän pihalla. Hetken oli aivan täydellisen näköiset, ei vaan saatu kuvia kameralle kun asetukset ei ollut kunnossa. Puhelimella sain muutaman epätarkan kuvan otetua. Olimme jo ajatelleet, ettei niitä enää tälle talvea näy, mutta näköjään vielä näkyi 🙂

Tänään käytiin pikku mutka miehen kanssa tuossa tunturissa ajelee kelkalla, minä ajoin ja mies istui kyydissä. Kahvit juotiin tunturissa ja otettiin muutama kuva.

Meillä on ollut koronasta huolimatta oikein ihana pääsiäinen. Huomenna voitaisiin levähdellä kotona ja kerätä voimia etäkouluviikkoon. Ensi viikolla teen postauksen siitä, miten meidän perheessä on etäkoulu sujunut 🙂

Mukavaa iltaa kaikille <3

Utsjoen lenkkimaisemat

Nyt on se aika vuodesta, kun kelit alkavat olemaan parhaimmillaan ja iltaisinkin on vielä valoisaa. Olen aina harrastanut jossain määrin juoksua, ja täällä olen saanut taas uuden innostuksen siihen. Ehkä tämä korona-aika on tehnyt myös osansa, kun ei oikein mihinkään pääse, niin helppo vetää vaan lenkkarit jalkaan ja lähteä lenkille.

Eilen illalla kävin noin kuuden kilometrin lenkin juoksemassa. Keli oli mitä parhain, muutama aste plussan puolella. Aurinko laski lenkin aikana ja ihailin vain maisemia koko juoksun ajan. Nuorgamintie alkaa olemaan melkein kokonaan sula, joten nastalenkkarit saa kohta vaihtaa jo tavallisiin lenkkareihin. Täällä lenkkeillessä on vain yksi huono puoli. Luonto ja maisemat ovat niin kauniit, että useamman kerran joutuu pysähtymään ja ottamaan valokuvia. Ja joka kerta, kun tuolla luonnossa liikkuu, tulee jo etukäteen se haikeus siitä, että jossain vaiheessa täältä täytyy lähteä pois. Siihen asiaan palaan varmasti vielä monta kertaa täälllä blogissakin.

Iltalenkki Nuorgamintiellä 7.4.2020

Tunturissa olen käynyt myös lenkillä, ja odotan innolla sitä kun lumet sulaa ja pääsee myös juoksemaan sinne. Takuulla on tehokasta ja hieman erilaista juoksemista. Meiltä pääsee aivan vierestä tunturiin, ja lapsetkin ovat innostuneet siellä lenkkeilemään. Teen joku päivä ihan oman postauksen tuosta meidän viereisestä tunturista. Siellä maisemat ovat aivan mahtavat!

Mukavaa illan jatkoa kaikille!